keskiviikko 30. tammikuuta 2008

Sohvaperunat 30.1.

Kun ei malta mennä iltaisin ajoissa nukkumaan, niin sitten aamuvuoron jälkeen nukuttaa.... Iltasin on pakko ottaa aikaa lukemiselle, niinpä se nukkumaan meno vähän lykkääntyy... Huomaa mustat silmänalustat...

Tämä on muuten Timon "ihku posee" kuva!

Kuorman purkua

Töissä siis joutuu tekemään ihan töitäkin... Tänään tuli ihan kohtuullisen kokoinen kuorma. Kaupalle tuli seitsemän rullakkoa (joita kuvassa näkyy) tavaraa! Olipahan siinä hetken kauppa vähän tukossa, ennen kuin saatiin kuormat purettua. Eihän siis se seitsemän rullakkoa niin paljon ole, kuin johonkin isoon kauppaan tulee, mutta nythän on kyse sentään tällaisesta pikkukaupasta. Ja tulee meille kesälläkin ja muina loma-aikoina enemmän tavaraa.

Oli mukava olla yhdessä töissä. Yleensä me olemme eri aikoina töissä, jotta toinen olisi lasten kanssa kotona. Tänään pojat sitten "joutuivat" olemaan tunnin verran keskenään, ennen kuin tulin töistä.

Vuokko ja Tanja

Meidän vuorotteluvapaalainen käy välillä meitä katsomassa. Taitaa olla ikävä töihin.... Tervetuloa vaan. Heti kesäkuun alusta...

Leipuri Hiiva

Midän leipuri tutkii tyhjää uunia. On niin ahkera...

No ei ole valittamista. Meillä on hyvät leipurit. Annen kanssa töissä ollessa täytyy pitää pää kylmänä ja aivot veitsenterävänä: sanan säilä lentää ja siihen on pystyttävä reagoimaan oitis! Mutta kyllä tämä sanailu pitää virkeänä kun aamuyöstä puolinukuksissa vääntäytyy työpaikalle. Kuinkakohan monet ruoat Anne on kanssani tehnyt. "Pitäis olla vähän terävyyttä." Siis, summa summaarum: on Anne ihan hyvä tyyppi ja mukava työtoveri!

Mutta Anne aiheuttaa "ongelmia" meidän työpaikalla. On todettu, että Anne aiheuttaa allergisen reaktion eräässä toisessa työntekijässämme. Tämä toinen työntekijä nimittäin on saanut astman Annen takia/Annesta...

lauantai 26. tammikuuta 2008

Janin upea lego-laiva

Timon vanhemmat

Lego laiva

Tässä se nyt on koottuna tuo kauan kaivattu Lego-laiva. Jani on siinäkin tullut äitiinsä, että hän tykkää koota. Janilla tuo kokoaminen tapahtuu lego-palikoilla ja minulla palapeleillä. Haaveenani on joskus tulevaisuudessa koota joko 5000 tai 10000 palan palapeli. Ostin muuten Kuopiosta sellaisen minipalapelin, jossa 10x15 cm:n kokoisessa kuvassa oli n 200 palaa. Se oli kiva koota, mutta tuli valmiiksi turhan nopeasti.

Apen opissa Keuruulla

Vietin mahtavan viikonlopun Isossa Kirjassa. Meillä oli Agapeterapia kurssi ja Ape opetti asiaa niin asiantuntemuksella ja mielenkiintoisesti. Tunsin itseni kuin kuivaksi erämaaksi, joka imi tuota eheyttävää sanomaa. Sain itselleni tosi paljon rakennusaineita oman itseni sielun korjaamiseksi. Lisäksi huomasin itsessäni niin paljon keskeneräisyyttä ja kasvamattomuutta. Mutta halua ainakin on korjata tuota asiaa. Uskon sen, että Jumala tuohon kasvuun tulee mukaan, kun annan Hänelle mahdollisuuden kasvattaa minua.

Meidän ryhmä tuolla Isossa Kirjassa on hyvä. Me liki kolmekymmentä eri puolilta Suomea saapuneet olemme hitsautuneet ryhmäksi, jossa jokainen on arvokas ja hyväksytty sellaisenaan. On ollut hienoa tutustua joihinkin ihmisiin paremmin. Vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia heidän kanssaan.

Vaikka tämä opiskelu nyt jonkin verran kysyykin aikaa ja joustavuutta perheeltä, on se myöskin ainakin minulle itselleni antanut niin paljon. Toivottavasti voin välittää myös läheisillenikin jotain niistä helmistä, joita itse olen saanut opiskelussani.

Samalla Keuruulta tuli ostettua monia hyviä opetuskirjoja...

Isossa Kirjassa oli samaan aikaan kolme kurssia, joten monia tuttuja näin siellä. Osaa vain kauempaa, joten juttelut jäi käymättä.

torstai 24. tammikuuta 2008

Vauhtia ja vaaratilanteita

Pelin tiimellyksessä sattuu. Tässä muutama viikko sitten Janin maila katkesi. Voi sitä surua! Täytyy käydä ostamassa uusi Jyväskylästä. Mutta on hienoa, että kerran viikossa saavat meidän miesväki kunnon hien pintaan.

Minä olen ollut itse melkein järestään torstait iltavuorossa. Syksyllä oli muutama torstai vapaata. Silloin vietin Sinikan luona iltaa. Oli muuten hienoa, kun saa jutella syvällisiä.

Sählykerholainen

Torstaisin Monnarilla toimii sählykerho, jota Timo vetää. Poikia siellä on vaihtelevasti. Tenhon pojat ja meidän pojat sekä muutamat poijat Säkinmäeltä taitavat olla ne aktiivisimmat kerhossa kävijät.

keskiviikko 23. tammikuuta 2008

Kävihän täällä tuttujakin

Taitaa vaan tämä minun puhelimen kamera olla vähän huono. Tuli turhan epätarkka kuva.

Työpaikkaruokala...

Herkullista. Eikö totta? Olen oppinut iltavuorossa seuraavat syömisrituaalit...

1. Älä KOSKAAN ota lämmintä ruokaa

2. Syö vain pienin suupaloin

Ai miksikö? No siksi, että juuri silloin, kun saat ruokaa suuhusi, tulee asiakkaita. Ja jos olet ottanut lämpimän ruoan, niin se jäähtyy, sillä asiakkaita on ruuhkaksi asti. Tai jos olet saanut suusi täyteen ruokaa, tulee taatusti asiakas. Siinä sitten yrität niellä ruoan nopeasti pureskelematta... Ja kaivelet hampaan välejä asiakkaita palvellessa!

Se hyvä puoli näissä iltavuoroissa on, että ei pääse lihomaan. Tulee syötyä vaan salaatteja!

Ja ne muut toiminnot...

tiistai 22. tammikuuta 2008

Meidän esikoinen


Kun katselee elämäänsä eteenpäin liki 14 vuotta, tuntuu se hurjan pitkältä ajalta. Oikeastaan aika mahdotonta ajatella. Mitä ihmettä elämä tuokaan tullessaan? Oikeastaan ihan hyvä, ettei sitä tiedä.
Kun katselee elämäänsä taaksepäin liki 14 vuotta, tuntuu se aivan hujaukselta. Aivan kuin eilen olisin pitänyt sylissäni pientä nyyttiä: meidän taivaan lahjaa! Kunka avuttomaksi tunsinkaan itseni. Kuinka ikinä osaisin hoitaa tuollaista ainutkertaista ihmisen alkua. Nyt tuo nyytti on kasvanut nuoreksi naiseksi. Tuntuu vain niin vaikealta alkaa tehdä tätä luovutustyötä. Hän on jo niin itsenäinen. Enää ei välttämättä mennäkään koko perheenä Jyväskylään, vaan esikoinen voi ja uskaltaa jäädä yksin kotiin. Toivon, että hän on kotoa saanut sellaiset eväät elämäänsä, että hän pärjää tässä maailmassa. Toivon, että hän on niin ehjä henkisesti, että hän vahvana puskee läpi vaikka harmaan kiven.

Meidän kartingkuski

Suomen "tuleva formulasuuruus" tulossa koulusta. No, mikäli äidiltä kysytään, Jani hankkii kunnollisen, turvallisen ammatin joltain tulevaisuuden alalta. Voihan sitä harrastuksena käännellä rattiakin...

Jani on sellainen äitiinsä tullut kotikissa. Me viihdymme parhaiten kotona.

Hello Donald Duck!


Olimme lokakuussa pitkästä aikaa perheenä lomalla. Olimme jo vuoden ajan suunnitelleet matkaa Floridaan. Samalla vietettäisiin Timon 40-vuotissynttäreitä. Olimme Lantanan ja Lake Worth´n rajalla erään suomalaisen asunnossa. Sieltä käsin teimme kahden päivän retken Disney World'iin. Ensimmäisen päivän vietimme Epcot Centerissä (josta muuten oheinen kuva). Lämmintä piisasi koko päivän. Oli hienoa tutustua eri maiden paviljonkeihin. Niissä paviljongeissa oli myynnissä sen maan tuotteita, ruokaa, juomaa. Välillä oli mukavia 360 asteen elokuvaesityksiä. Yhdessä päivässä tutustuimme mm Ranskaan, Italiaan, Marokkoon, Kanadaan, Kiinaan, Japaniin, Norjaan jne jne. Ja olihan siellä myös ne pakolliset huvipuiston vempaimetkin...
Illalla kun lähdimme etsimään yöpaikkaa, saimme seriffit perään... Meiltä oli toinen etulamppu sammunut. Se olisi ollut sakon paikka, mutta turisteina saimme armon ja seriffi vielä johdatti meidät hotellin luokse!
Toisena päivänä olimme sitten Magic Kindomissa. Siellä oli nämä kaikki Disneyn luomat hahmot. Akusta ja Mikistä lähtien. Siellä oli enemmän porukkaa (vaikka ei ollut high season), joten jouduimme jonottamaan laitteisiin välillä turhankin kauan.
Näin jälkikäteen arveltuna se ensimmäinen päivä oli mukavampi.
Kaiken kaikkiaan koko loma Floridassa OLI UPEA! Tutustuimme myös paikalliseen suomalaiseen Helluntaiseurakuntaan ja tunsimme viihtyvämme sielläkin.
Lyhyesti Sinin sanoin: "mä haluun takas Floridaan".

Jani ja Roni















Tässä pojat syyskesällä meidän takapihalla.

Kun energiaa riittää...

Kävimme eilen vähän shoppailemassa... Timo löysi meidän Duraselille pienen nyrkkeilysäkin... Ja nyt saa sitten ihan luvan kanssa lyödä jotakin... Olihan se muuten vuoden vaihteessa mielenkiintoinen juttu, kun tämä meidän Durasel nielaisi sen nappipariston (isomman sellaisen)... Pari päivää sitä odoteltiin tulevaksi pois luonnollista tietä, mutta kun niin ei tapahtunut, joutui Roni Keskussairaalaan ja siellä tähystyksessä aikuisten tähystysputken kautta patteri saatiin pois. Oli nimittäin vieläkin vatsalaukussa ja siellä se olisi voinut saada pahoja aikaan. No, sellaista voi vain tapahtua meidän suloiselle Duraselille!

Meidän kuopus

Roni palasi koulusta. Isi oli vastassa tänään, koska hän oli vapaalla. Kyllä heti huomaa pojasta, miten on mieluisaa se, kun saa olla hetken kahdestaan vanhemman kanssa. Lappu oli mukana opettajalta. "Ei ollut paha juttu", sanoi Roni. Eli ei ollut opettajalta huomautusta!

Huomaathan, miten vähän on maassa lunta tänä talvena. Tänään 22.1.2007 sentään vähän on satanut. Ehkäpä meillä on viisi senttiä lunta. Pakkasta -4 astetta! Pääseeköhän tänä talvena ollenkaan hiihtämään?

"Mä joka päivä töitä teen..."

Timo yövuorossa viime viikonloppuna. Siivota pitää kovasti ja välillä ruokittava asiakkaita.

Timon namu

Timo on Audi-fani. Tässä yksi unelmien täyttymys: Audi A6 tdi 2.0... Vuokko valitsi värin!!!! Tämä audi tuli meille lokakuussa 2004. Ei siis enää uusi...

Jani sairaalakäynnillä

Janilta löytyi tarkastuksessa hieman pidentynyt QT-aika. Tässä hänelle asennetaan 24 tunnin seurantaa varten anturit, jotka koko ajan mittaavat sydämen lyöntiä. Mitään sellaista ei löytynyt, joka olisi aiheuttanut toimenpiteitä.

Lisää talvisia kuvia

Saimme Jarilta mönkijän lainaksi. Sitä sitten perheen miesväki käytti ahkerasti. Tässä kuvassa perheemme hurja vahtikoira postia hakemassa ja samalla odoteltiin Ronia tulevaksi koulusta. Tämä meidän "vahtikoiramme" on kääpiösnautseri, jossa EI OLE mitään muuta pientä kuin koko. Ego ja ääni ovat mahtavat! Mutta kaiken kaikkiaan Saiga on hyvä koira.

Our home

Our Home, sweet home! The best place in the world!!!!!