Siunattua adventtiaikaa!

Liitän tähän kirjoitukseni Hankasalmen Sanomiin.

Olemme siirtymässä adventtiaikaan. Tuohon aikaan liittyy paljon odotusta, valmistelua ja jännitystä.

Noin 2000 vuotta sitten elettiin myös odottavissa ja jännittyneissä tunnelmissa. Juutalaiset odottivat luvattua Messiasta, joka vapauttaisi heidät vieraan vallan raskaan ikeen alta. He odottivat voimakasta, näyttävää ja karismaattista johtajaa, joka karkottaisi roomalaiset alistajat. Arvuuteltiin kuka olisi tuo Messias ja välillä jo luultiinkin jotakin ihmistä Messiaaksi. Vaatimattomin oloihin syntynyt oikea Messias ei vastannut käsityksiä odotetusta Vapauttajasta.

Muutaman vuosikymmenen päästä jouluyön tapahtumista osa kansasta oli kuitenkin riemuitsemassa Kuninkaasta, joka ratsasti Jerusalemiin aasilla. Hänelle huudettiin "Hoosianna" "Oi, auta, pelasta" ja hänen tielleen levitettiin vaatteita ja palmunlehviä. Muutaman päivän kuluttua nämä huudot muuttuivat toisenlaisiksi.

Meilläkin 2000-luvun ihmisillä on odotusta. Odotamme "vapahtajaa", joka pelastaa tämän maailman: selvittää talousasiat ja poistaa tämän laman, lopettaa sodat eri puolilla maailmaa, poistaa nälänhädän, lopettaa ilmaston lämpiämisen... Kaiken sen minkä me ihmiset itsekkyydessääme olemme aikaan saaneet.

Meidän Vapahtajamme on tuo sama Messias. Hän antoi meille kuollessan ristillä lahjoista kaikkein arvokkaimman: syntien anteeksisaamisen ja iankaikkisen elämän. Siinä samalla saamme myös sisäisen rauhan, jota ei mikään voi meiltä ottaa pois. Meidän täytyy itse päättää haluammeko ottaa lahjan vastaan vai palautammeko paketin avaamattomana.

Kotia koristelemassa

Joulua laittamassa. Timo ja pojat hoitavat ulkopuolen ja minä sisäpuolen. Kyllä sitä kynttilöillä ja verhoilla saa paljon tunnelmaa aikaan.

Nyt alkaa olla valmista Sivistyslautakunnan ja Kankaisten solun tuloon!

Tulee kai se joulu kuitenkin...

Tänään oli pakko vähän laitella joulua. En kyllä millään olisi jaksanut. En taas saa mitään itsestäni irti.
Meillä on maanantaina sivistyslautakunnan kokous ja tarkoitus olisi tarjoilla vähän sellaista jouluista juttua. Niinpä sitten laittelin tänään jouluverhoja ja sain paistettua kaksi joulukakkua! Olin suorastaan iloinen aikaansaannostani. Olin muuten muutaman tunnin töissäkin.
Huomenna on tarkoitus vähän jatkaa koristeluja. Jospa saisin muutaman kuvan laitetuksi tähän blogiin...
Luokaa hyvät ihmiset omia blogeja. Niitä on kiva seurata, kun tuo yhteydenpito jää muuten niin huonoksi!

A6 tankillisella 1320 km !?

Audi A6:n ajotietokone näytti, että tankillisella näyttäisi pääsevän 1320 km. Turbo diesel on miellyttävä kun on voimaa ja vääntöä ja silti kulutus on kohtuullinen. Todellisuudessa tuohon ei pääse Timon kaasujalalla. Matka-ajossa 80 kilometrin tuntinopeudessa se voi onnistua kyllä.

Tuo ensimmäinen ja toinen lause oli Timon sanelemaa. Enhän mä näistä väännöistä ym. ymmärrä...

Hartolassa leipää maistattamassa

Timo on tänään Hartolan asemalla. Lähti jo aamulla ja tulee illalla kotiin. Siitä vaan sinne leipää maistelemaan.

Minä täällä kotona teen käsitöitä ja vähän ulkoilen. Samalla jännitän, pääseekö Jukka Thaimaahan. Onhan tuo hurjaa tuolla ulkomailla tuo elo. Intiassa terroristit jahtaavat turisteja, Thaimaassa on sisäpoliittinen juttu ja nyt oli uutisissa, että New Yorkissa varautuvat kiitospivän takia terrori-iskuihin. Hurjaksi tämä maailma menee!

Mietin vaan sitä, että Raamatussa puhutaan lopunajoista. Siellä sanotaan mm, että sotia käydään eripuolilla maailmaa, on nälänhätää jne. Siinä samalla ihmiset odottavat jotain, kuka pelastaisi meidät tästä kurjimuksesta ja "pelastaisi" maailman. Sellainen "pelastaja" sitten tuleekin tuomaan väliaikaisen rauhan, mutta se on vain näennäinen rauha. Ainoa pysyvän rauhan tuoja on Jeesus, jonka antamaa rauhaa voimme jo nyt kokea sydämessämme! Ja kun Hän aikojen lopussa on kukistanut sielujemme vihollisen, saamme elää niin ulkoisesti kuin sisöisestikin rauhassa.

Jaa, menihän tämä syvälliseksi! Ei sitä uskois, mihin juttunsa päättää, kun kuvaa alkaa selostamaan...

Jyväskylässä. Karting center taustalla

Ensimmäinen sivu valmis

Tällainen siitä sitten tuli. Come to Florida. The food's great! Yes, we will come!

Siis tossa isompi kuva on kortti! Ei siis kukaan meidän perheestä! Mutta kortti oli niin sopiva ensimmäiselle sivulle.

Sain illan aikana kaksi sivua tehtyä tuosta Floridan matkasta. Tämä ensimmäinen onnistui paremmin. Haaveena olisi saada muutama sivu tehdyksi silloin tällöin.

Mulla näitä projekteja on meneillään. Teen niitä aina sen mukaan, kun innostus iskee... en edes kehtaa kaikkia projekteja luetellakaan!

Skräppäys alkamassa

Saisikohan näistä yhden sivun skräpättyä? Inspiraatio on vähän hukassa, mutta pitäisi nämä kuvat Floridan matkasta saada kansioon pikku hiljaa. Viime vuoden kuvat sain kansioon vuoden aikana matkasta...

Keilaamassa työporukalla

Vuokko selostaa taas...

Timo oli siis vastaavien kanssa illan ensin keilaamassa ja sitten palaverissa. Enäähän Timo ei ole kaupasta vastuussa ja helpotus on ollut suunnaton, mutta muuten mies alkaa olla aika loppu.

Kolmen aikaan iltapäivällä

Upea auringon lasku. Luonnossa upeampi kuin kuvassa. Ihmettelin ensin, mikä oranssi valoilmiö meillä on seinällä. Sitten katsoin ulos ja siellä aurinko loi viimeisiä säteitään upeana.

Kyllä päivä on lyhyt! Ja lyhenee koko ajan jouluun asti.

Koulupäivän jälkeen

Koululaiset tulossa kotiin. Olimme poikia samalla vastassa kun kolasimme risteystä ja kotitietä.

Olimme molemmat jääneet aamulla kiinni autoilla risteykseen. Minä pääsin jatkamaan, kun pojat vähän työntivät. Mutta nyt menee taas hyvin.

Meillä kävi muuten harvinainen vieras tänään! Kyllä muuten piristi!

Meillä on Timo-niminen traktori: aika iäkäs, mutta toimii!

Joku on lumitöissä... Yöllä tuiskuttiv jonkun verran lunta ja tienhaarasta oli vaikea päästä liikkeelle. Nyt aurattiin taksia varten.

Iloiset luistelijat!

Meidän kullannuput!!!!!!!!

Lapset jäällä luistelemassa.

Muutama päivä on ollut pakkasta ja tämä pieni järvemme on saanut ihan mukavan jääpeitteen. Tänään sitten on tuullut ja pyryttänyt, mutta se ei ole estänyt ulkoilemasta ja pelaamasta jääkiekkoa!

Ison Kirjan maisemia

Keuruulla taas. Tällä kertaa aiheena on mielenterveyskysymykset. Ja olihan se taas mielenkiintoista. Ehkä eniten mieleen jäi Psykoosit. Paljon herätti ajatuksia tämäkin viikonloppu.

Kuhinat Monitoimitalolla

Kankaisten koululaiset järjestivät ties mononnetko Kuhinat Monnarilla. Sinne sitten tulivat myymään tuotteitaan eri käsityöläiset ja eri koulut. Kankaislaiset keräävät tällä tavalla kevätretkirahaa. Ja ihan mukavasti sitä tuntuu vuodesta toiseen kertyvän. Joka kevät on retki jonnekin tehty!

Isovanhemmat meillä (paitsi anoppi)

Näkymiä parvekkeelta

Tällainen säätila on täälläpäin tänään. Pakkasta viitisen astetta.

Notkea poika käymässä nukkumaan.

Siis kuvassa Jani. Kun on nuori, niin on notkea... Tässä iässä ei paljon enää taivuta... Taitaa nuo kolotukset olla tutumpia. Tai jos tuohon asentoon pääseekin, niin siitä suoristuminen on jo vaikeampaa ja nivelet nytkähtelee ihme asentoihin. (Vuokko siis kommentoi)

Meidän perheen uroot!

Oltiin taas porukalla kävelemässä. Ja oli muuten liukasta! Meidän kotitie oli ok, mitä nyt lunta oli nilkkoihin, mutta tuo isompi tie oli ihan pyörien alla tamppaantunutta lunta. Mutta kaunista oli, kun lampuilla valaisi maisemaa! Käytiin katsomassa läheistä jokea ja kyllä siellä oli paljon vettä! Näkyy sielläkin syksyn sademäärä!

Saiga oli niin innoissaan, kun pääsi lenkille taas! Hyvin on koira toipunut leikkauksesta, johon siis tosiaan oli aihetta. Ei kyllä olisi uskonut, kuinka sairas se oli, koska koira oli niin pirteä jatkuvasti.

Kyllä lumi heti piristi!

Lumi tuli viimeinkin viime yönä! Heti maisema muuttui kauniimmaksi. Kun olimme poikien kanssa kävelemässä, Jani sanoi, että ihan kuin olisimme Lapissa. Puut olivat niin upeita lumikuorutteissaan. Tällaista kuin olisi seuraavat neljä kuukautta ja sitten tulisi heti kevät...

Paljon en sitten tänään ulkona ehtinytkään olemaan. Sikäli ikävää, kun oli niin hyvä ilmakin. Minä pakersin esseetäni näin viime tipassa. Huomenna on taas lähtö Keuruulle ja edellisen viikonloppuopiskelun aiheesta piti tehdä kotityö. Paljon olenkin nyt lukenut surusta ja kuolemasta. Ja mielenkiintoista on ollut! Tämä onkin sellainen aihe, että se on jäänyt vähän vähemmälle, vaikka noita kuolemantapauksia onkin suvussa ollut. Ehkäpä nyt teinkin surutyötä.

Huomenna siis lähden Keuruulle. Isä ainakin tulee lasten luo tänne ja ehkä äitikin. Timo on viikonloppuna yövuorossa, joten ukki ja mummi ovat kotona lasten kanssa. Nyt lauantaina on Kankaisten koulun järjestämät joulumyyjäiset "Kuhinat". Ovathan nekin varmaan kokemus isovanhemmille!

Lumi tuli! Ja lapset tekivät lumilinnan

Lapset siis tosiaan tekivät lumilinnan alkua sillä aikaa, kun me olimme kokouksessa. Me sitten poseerasimme ensilumen kunniaksi, kun lapset eivät olleet halukkaita.

Siis tosiaan, tänään saatiin ensi lumi, jonka odotetaan kyllä sulavan pois! Mutta oli edes vilaukselta kiva nähdä lunta!

Saiga ja trikoot

Saigalla on tälläinen trikoo"toppi". Siksi ei tarvitse käyttää kauluria. Mites se Alatalon kappale menikään... "rikoo on riskillä ruma..." No onneksi Saiga ei ole ruma. Ja leikkaus vähän hoikisti.

Talvea odotellessa

Ostin pojille jääkiekkomaalin. Siihen nyt on hyvä, ennen lumen tuloa, harjoitella sählymaalien tekoa. Pitää vaan varoa, ettei takana ole ikkunoita eikä autojakaan.....

Saishan tuo talvi jo pikkuhiljaan tulla. On se niin synkkää ja kosteeta. Kynttilät tuovat vähän tunnelmaa tähän eloon. Vaikka onhan nämä neljä vuoden aikaa hienoa, mutta nyt tuntuu, että on vain kaksi vuoden aikaa meilläkin: vesisadetta tai pilvipoutaa

Meidän potilas leikkauksen jälkeen

Saiga oli tänään isossa leikkauksessa. Ensin piti poistaa vain virtsakivet. Mutta kun maha aukaistiin, lääkäri huomasi, että kohdussa oli jo huomattavia muutoksia (vanhalle koiralle tavallista), hän poisti myös kohdun ja munasarjat. Niitä virtsakiviä (pienen koiran riskisairaus) oli sitten aivan kauheasti. Yksi kivistä oli todella iso: isompi kuin minun peukalon pää. sain niitä kiviä sitten mukaani muistoksi.

Tässä kuvassa ensimmäisenä iltana kotona vielä ihan sekaisin nukutuksesta. Tuo tötsä estää eläintä nuolemasta haavaa. Lisäksi koira piti pitää lämpimänä, siksi siis nuo vällyt koiran päällä. Yöllä Saiga oli vähän kipeä, mutta loppuyöstä sain minäkin nukuttua (korvatulpilla).

Tänään (lauantai-iltana), kun tätä kirjoitan, Saiga on voinut jo paremmin. Ulkona on käyty, ruoka on maistunut ja kipulääkkeet on saatu hyvin menemään lihapullan sisässä. Että kyllä se tästä!

Jyväskylän karting center on avattu!

Jyväskylän karting center oli tässä reilun vuoden suljettuna. Niinpä pitihän meidän miesväen päästä testaamaan uutta rataa pian sen avauduttua. Edelleen Jani pärjää ihan hyvin. Ja pian Ronikin saavuttaa isänsä! Niin se nuoriso jyrää...

Vettä on todella satanut paljon

Isäinpäivänä 2008

Hyvää isäinpäivää!
Sillä aikaa, kun Timo oli töissä, me olimme tehneet kakun ja sitten oltiinkin valmiina ottamaan isi töistä kotiin.
Edelleen Timo on flunssan kourissa, mutta ei auta, töihin on mentävä. Kotona sitten otetaan vähän rennommin.

Pojat välitankkauksessa

Poikaenergiaa... Tytöt menivät lenkille. Mukavaa, kun on vilinää riittää. Kun saa tankattua, jaksaa taas mennä.

Tällainenkin tuli hankittua...

Eikä ollut edes kallis! ja se on todella kaunis tuossa eteisen lattialla. Kattovaloja pidetään vaan silloin, kun näistä "sähkökynttilöistä" ei saada tarpeeksi valoa.

Kynttilät kuuluvat syksyyn!

Olen ostanut Karteenista lyhtyjä. Nautin kynttilöiden valosta. Niissä on jotain inhimmillistä. Ne opettavat meille jotakin. Ainakin minulle.

Tällainen alakuloinen syksyinen sää sopii hyvin mielialaani. Nyt ei sada, mutta koko päivän on ollut sellaista pilvistä.

Olisi pitänyt tänään paneutua surutyön esseen kirjoittamiseen, mutta siitä ei tule mitään. Aina vaan siirrän sitä eteenpäin. Ajatukset pyörivät päässä, mutta mitään ei saa paperille. Onhan tämä ollut aika kiireinen viikkokin. Joka päivä on ollut jotain menoa. Nytkin olen piakkoin lähdössä Israel-tilaisuuteen.

Juustosarvia.........

Paistoin "muutaman" juustosarven huomiseen Israel-juhlaan. Tein varmuuden vuoksi oikein reilusti, ettei ainakaan lopu - karjalaista perua. Loput laitetaan sitten pakastimeen ja saamme sieltä sitten kahvileipää. Välillä jotain itsetehtyä eikä aina jotain myymättä jäänyttä...

Ostin eilen uuden kamerapuhelimen! Tässä sitä harjoitellaan sen käyttämistä. Katsotaan, tuleeko vähän laadukkaampia kuvia. Ainakin luulis yökuvien olevan parempia.

Sieltä Floridan matkalta ostin järjestelmäkameran lyhyellä putkella. Eli nyt on kamera-asiat hyvällä hollilla. Vähitellen niihin sitten perehdyn.

Saiga lääkärissä

Käytin Saigan tänään lääkärissä Jyväskylässä. Timon serkun vaimo on eläinlääkäri siellä ja hänelle vein Saigan. No, tässä kuvassa saiga on saanut rauhoittavaa ja niin vain jalat menivät alta. Saigalta tutkittiinkohtu ja virtsarakko sekä poistettiin hammaskivet ja tarkastettiin korvat. Kohtu on OK, mutta virtsarakossa oli paljon virtsakiviä. Se on kuulemma tällaisten pienien koirien vaiva. Ensi viikon perjantaina on sitten leikkaus, jossa ne poistetaan. Muuten koira oli kunnossa ja aktiivinen. Kiloja pitäisi saada muutama pois :-(

Mutta pääasia oli, ettei ollut mitään vakavaa koiralla. Olisihan se ollut lapsille kova asia, jos koira olisi pitänyt lopettaa.

Luvaton vierailija sai tylyn kohtelun!

Meille oli muuttanut lomalla ollessamme uusia asukkaita. Ei ne vielä mitään kauheaa olleet tehneet, mutta yhtenä unettomana yönä meidän palattua, Timo näki hiiren meidän yläkerran (!) vessassa ja näki sitten, miten yksi eläjä hävisi putkeen, joka menee pannuhuoneeseen. Ja nyt meillä sitten on näitä huomioita eläjistä: pakasteen takaa löytyi hiiren papanoita ja yksi hiiri on ilmeisesti kuollut seinän väliin keittiön ja olohuoneen välille. Haju on aika kamala. Nyt ei tee kyllä mieli pyytää ketään kylään. Onneksi haju haihtuu vähitellen. (nimimerkillä kokemusta on edellisestä kodista)

Mä en ymmärrä meidän kissaa. Sen pitäisi pitää nämä pikkuelukat pois nurkista, mutta EI. Miska syö vain tarjoiltua ruokaa ja makkaa sohvalla. Sitten välillä se käy vähän ulkona kierroksella ja sitten taas nälkäisenä syömään. Mitä virkaa tällaisella kissalla on???????

Suomessa taas pojat rälläilee...

Pojat saivat bensaa ajoneuvoihinsa ja koneet sitten käyntiin. Kyllä taas pihamaa saa erilaista profiilia. Tielle ilmestyy ihme monttuja ja sora lentää!

Mutta huomaa, kypärät päässä! Sitä muuten ihmeteltiin, että Floridassa ei ollut moottoripyöräilijöillä kypäräpakkoa! Ja vauhtia oli välillä aika paljon. Jotkut tosin käyttivät vapaaehtoisesti kypärää ja se oli viisautta se, vaikka ei kypärä kaikelta suojelekaan.