Kuva Timon muistotilaisuuden jälkeen.
We miss you so much, Timo!
Joitakin kuvia matkan varrelta. Todelliset kuulumiset ovat vain joillekin läheisimmille. Tärkeimmät kuvat säästän sydämeeni ja omiin kätköihini.
Pojat ovat tehneet meidän pihaan pienen "laskettelurinteen", jossa harjoittelevat temppuja. Tässä kuvassa tosin harjoitellaan kaapin oven päällä.
Olet menettänyt sen, jota olet rakastanut.
Olet menettänyt sen, joka on ollut sinulle tärkeä
ja tehnyt sinut onnelliseksi.
Asut nyt eräänlaisessa murheen talossa,
tuskan muurien sisään suljettuna.
***********************************************
Murhe on kuljeksimista sillan yli yhä uudestaan.
Yli, johonkin, mihin toinen on mennyt.
Ja takaisin, johonkin, missä hänen kanssaan
on yhdessä eletty elämän pitkät vuodet.
Tämä edestakaisin kuljeskelu on tärkeää.
Onhan jotain katkennut.
Muistot liittävät sen yhteen yhä uudestaan.
Jotain on joutunut hukkaan.
Muistelu etsii sitä ja löytää sen.
Jotain on lähtenyt pois oman itsen luota.
Se on tarpeen. Sitä on mentävä hakemaan.
On kuljeksittava menneisyyden maassa
edestakaisin, kunnes sillalla käveleminen
johtaa uudelle tielle.
-Jörg Zink
14.10.67 - 6.12.10
Hän lähti.
Oven kahvaan ja kynnyspuulle
jäi kaipaus kukkimaan.
Se kuiskaa kysyvin suulle:
Ei erhettä milloinkaan tee,
elämän antaja meille,
vaikka tänään
tuntuukin niin.
Sydän kuitenkin
Jumalan teille,
jää itkien kiitoksiin.
- Hilja Aaltonen