Kotona taas

Olipas mielenkiintoinen viikonloppu takana. Kyllä vaan täytyy taas todeta, että Taivaan Isi huolehtii! Ja Hänelle saamme kertoa huolemme, murheemme. Hän kuulee! Voisin taas laulaa lasten laulua: Pieniä ihmeitä täynnä on elämä. Pieniä ihmeitä tulvillaan.

Oli ihana nähdä ystävää vuosien jälkeen! Kun yhteys on, voidaan jatkaa siitä, mihin viimeksi jäimme. Eikä välillä olleita vuosia huomaakaan olevan olleen pois.

Ai niin, sain nämä jalassani olevat sukat valmiiksi. Nyt sitten työn alla on Ronille tumput...

Paluu arkeen tapahtui niin normaalien rutiineiden myötä. Heti sisälle kotiin astuttuani kiireellä tekemään ruokaa. Keittämään itselleni kahvia... Ja laittamaan takan lämpiämään. Säästän öljyä ja saan tunnelmaa kotiin (ja savua sisään...)!

Evankelistakodilla

Tänään jo lämmitetty...

...ja uudet puut kärrätty sisään lämpiämään. Näitä talven rutiineja.

Taivas on tulessa

Luonnon taidetta

Vielä puolukassa

Enpähän ole ennen poiminut puolukoita lumisateessa. Tänään tuli sekin sitten koettua.eihän siellä kauaa pystynyt olemaan, kun sormet jäätyivät. Mutta tulipahan taas vähän puolukoita lisää. Ja olihan tuo mummi vietävä metsään...

Kyllä mun nyt kelpaa...

Sain tänään kanttarelleja, lakkoja, omenamehua, kurkkusäilykettä...... Kyllä mun nyt kelpaa! Olen niiiiin kiitollinen! Vielä on kaarneita...

Mieluisia vieraita - pitkästä aikaa

Jyväskylässä

... Ei oikein kunnon kuva... Otettu ajaessa ja vauhdin ollessa ihan "mukava".

Piti nyt kuitenkin päästä kertomaan, että tänään sitten näin sen ihmeen, että joulutavarat ovat jo tulossa kauppaan! Oli se aika kornia, että syksy on kauneimmillaan ja samaan aikaan laitellaan joulukynttelikköjä myyntiin. Jo on aikoihin eletty. Ei vaan mun nuoruudessa...

Piha syysasussa

Sini kävi Korialla

Tänään tällaista

Monenkohan leivän uuni?

Kuka minun tuntevista olisi uskonut, että mä vallan nykyään leivon meidän käyttämän leivän itse???Niin ruisleivät kuin sekaleivätkin. Tulee se vaan niin paljon halvemmaksi leipoa itse ja saa taatusti tuoretta. Ja kotiin kaupan päälle hyvän tuoksun...

No, itseasiassa olen joskus vuosia, vuosia sitten leiponut ruisleipäsiä. Ugandassakin. En usein, mutta muutaman kerran. Kun oli tuo oma leipomo, niin sieltä sai leivän ja Timo oli sitä mieltä, ettei kotona tarvitse leipoa. Mahtaisi hän nyt ihmetellä, kun minä leivon jopa ruisleivän... Mä taidan olla oikein kunnon maalaisemäntä, heh!

Lämmityskausi aloitettu

... Ja leipälapio odottaa käyttöä...

Lähetit

Voi, miten nautinkaan näiden kahden välisestä yhteydestä! Miten nautinkaan seuratessani heidän kasvojen ilmeitä! Ja miten nautinkaan kuunnellessani, kun he puhuivat sitä omaa kieltään, mun korvissa kuullosti siansaksalta! Tsin tsang tsung.... Ja mä olin ihan ulkona... En tajunnut sanaakaan.

Tänään oli hieno reissu, koin huolenpitoa ja olin onnellinen. Pitkästä aikaan... Nyt sitten ruisleivän tekoon...

Ystävälle

Hungryhillrd

Syysistutuksia

Ennen syksyn pimeyttä...

Leivoin mä kakunkin...

Tänään on sämpyläpäivä

Maakuntakierroksella

... Laukaassa

Viimeiset mun pihan marjat

En vaan tee näillä mitään. Aikoinaan värjäsin näillä lankoja.

Syksy, kesä on auttamatta ohi

...onneksi!

Tänään maistellaan perunarieskoja

Me mustat imetään auringon lämpöä

Lapset ovat kuka missäkin tällä hetkellä. Me nautitaan Mimin kanssa auringosta. Kohta auton nokka kohden Jykylää...

Lämpiäisiä

Koti syyskuosiin

Vain kaksi jäi jäljelle...

Tällaisia "reissumiehiä" niistä tuli. Olivat tooooosi hyviä. Niinpä niitä ei jäänytkään iltapalan jälkeen kuin kaksi jäljelle. Ja olihan meillä tän syksyisistä puolukoista tehtyä vispipuuroa. Niinpä, aika halvalla sitä ruokaa saa, kun tekee itse ja käy noukkimassa metsänanteja! Ja namia on!

Muistan nuoruudesta Eini-tädin tekemiä "reissumiehiä". Ai, että ne olivat hyviä. Kunnon puillalämmitettävässä uunissa paistettuja. Ja taikina hapatettu oikeassa puusaavissa. Niitä siten söimme urakalla uunilämpiminä. Päälle vaan paljon voita. Silloin ei tiedetty mitään kolestrolista ja elämä niin auvoisaa...

Arvatkaas, mitä tässä on tulossa!

No, tietenkin hapatan ruisleivän juurta. Ei nimittäin ollut valmiina, niin piti kehitellä itse. Tänä iltana meillä on ruisleivän lämpiäisiä... Ei ehkä ehdi hapata tarpeeksi, mutta kun talosta on leipä loppu, niin kiirehditään sitten tätä vaihetta.

Syyskuinen ilta

Pitkästä aikaa olimme perheenä tänään Satamassa. Kyllä tykkäsimme kaikki! Muuten päivä oli aikas alaviritteinen. 

Auringonlasku oli taas niin kaunis. Miksi sitä vaan ei saa niin vangittua näihin kuviin. Nämä on nyt Padilla otettuja...

Syyskuun pimeät illat kaipaavat valoa

Mimi vahtii...

... Lintuja järvellä.

My sweet, sweet garden

Istun tässä terassilla. Ihailen upeaa iltaa ja auringon vielä hetken lämmittäviä säteitä. Pian alkaa illan viileys hiipimään. Kuuntelen räkättien räksätystä. Palokärjen koputusta. Taustalla kuuluvia autojen ääniä ja tuossa lähemmällä tiellä kulkevien nuorison mopojen pärinää. Rakastan tätä idylliä. Vielä hetken. Niin kauan kuin lämmintä piisaa.

Hyvä, kun jotkut edes ovat ahkeroineet...

Tämä aamu paljasti luonnossa mahdottoman määrän hämähäkinseittejä. Kerrassaan niitä oli valtavasti joka puolella!