Kolestrolit kohdillaan...

Enhän mä tätä itse syönyt, vaan väänsin sen asiakkaalle. Voi olla ehkä herkullista. Rasvaa tässä ainakin on! 

Tunnelmavalaistuksessa

Miten nopeasti tämä aika onkaan kulunut! Vasta eilenhän se oli, kun saimme hartaasti odotetun oman pienen. Olimme niin onnellisia!

Liityin sitten minäkin tänään kuppikakkuleipojien suureen joukkoon. Muutenhan mieluummin leivon ja syön suolaisia leivonnaisia.

Siivous menneillään

Otettiin tänään Sinin kanssa urakaksi autojen siivouksen. Hiekkaa tulee ihan älyttömästi kenkien mukana autoon sisään. Ja ulkopuoli on ihan kurassa. Pöh! Sen tähden talvi on mukavampaa aikaa. Ettei tule likaa sisälle. Siihen se talven mukavuus taitaa jäädäkin...

Tulevalle yölle on etelä-Suomeen luvattu mukavaa myräkkää. Tuskinpa se tänne yltää. Vaikka myrskyssä onkin "mukavaa" luonnonvoimaa. Silloin nuoruudessa oli hienoa mennä meren rannalle katsomaan, kun aallot löivät rantakivikkoihin ja kallioihin! Mikä voima! Mikä ääni! Ja miten mitätön ihminen onkaan noiden voimien edessä... Voi, kun pääsisi vielä katsomaan kunnon meren aaltoilemista! Yksi tällaisista kokemuksista oli silloin 2007, kun olimme Floridassa perheenä ja menimme katsomaan Atlantin aaltoja.. Sniiif

Jättävätköhän tämän rauhaan?

Tein tällaisen ovikoristeen lintujen tuhoaman tilalle. Katsotaan nyt, saako tämä olla rauhassa.

Sauna lämpiämässä...

...sunnuntaina! Se on näitä saunafanien iloja tässä omakotiasumisessa, että saunan saa laittaa lämpiämään milloin vaan. Näistä iloista nautitaan nyt, kun se vielä on mahdollista. Alakulo meinaa valtaa mielen :(

Tänään olen tehnyt vähän  "tuhmia". Koko viikko oli aikamoista haipakkaa, niin siivoaminen jäi. Niinpä sitten tänään otimme Sinin kanssa spurtin aamulla ja saatiin koti kuntoon. Samaan syssyyn sitten leivoin taas kasan sämpylöitä.

Sunnuntaikävelyllä

Olipa mukava kävelylenkki sunnuntaipäivän kunniaksi! Oli hauska seurata sisarusten sanailua sivusta. Ja Mimillä oli mukavaa! Sini ja Jani juoksuttivat meidän "makkaraa". Ja kovasti se juoksikin. Kyllä muut jäivät toiseksi.

Sinällään ikävää, että tuntuu näihin mukaviinkin hetkiin kuuluvan surureunukset. Taitaa olla loppuelämän seuralainen.

No, onko tämä nyt sitten kaunis????????

Tämä on se sama ovikoriste, josta oli kuva jokin aika sitten. Kuten kuvasta näkyy, linnut ovat ahkeroineet kovasti sen kimpussa...

Ensimmäinen jääpeite

Raptori tulossa avantouinnilta

Ja varsin vetävä on vielä askel! Kaksi kertaa Mimi pulahti veteen, mutta jäätä pitkin silti se tuli takaisin rantaan. Onneksi tuli itse. En olisi lähtenyt sitä pelastamaan... Tai sitten olisin.

Hetki ennen kuin aurinko painuu mailleen

Hankin lisää työtä...

Ja pääsin pesemään mattoja (huom monikkomuoto). Niitä nyt sitten yritetään kuivatella saunan lämmössä... Onneksi nämä matot oli lattialla, eikä ne vaaleammat.

Lämpöä tupaan...

En ole raaskinut vielä nostaa lattialämmitystä, joten talo oli tänä aamuna aikas kylmä... Nyt sitten tuli loimottaa takassa iloisesti ja minä istun avoimien takkaluukkujen ääressä lämmittelemässä.

Paljon ajatuksia risteilee päässäni ja voisin ne kiteyttää HLK 83 sanoihin.

Jahka tässä talo ja minä lämpenen, tarttis kai ottaa kone esille ja siistiä tuo yksi loppuun :) . Mutta mites se sitten tarkenee jahtaa lintuja tuolla ulkona pakkasessa? Kas, siinäpä elämää suurempi pulma...

Valoa kansalle...

Pistin elämän risaiseksi ja ostin kaksi (2!) tällaista öljylamppua. Niitä olen sitten poltellut nyt viikon verran tässä ulko-oven lähellä. Eivät nyt kovin valaise, mutta tunnelmallisempia ovat kuin nuo pihavalot.

Meidän piski on rakastanut tätä lunta! Se juoksentelee sydämensä kyllyydestä ulkona ja jahtaa pikkulintuja. Joiden ruokkimisen sitten Ossin esimerkistä rohkaistuneena aloitin. Sattuipa tässä taannoin hauska juttu, tai toisaalta ei hauska sillä tapahtumaan liittyi kuoleman tapaus... Tintti oli lentänyt ikkunaan ja löytyi sitten hengettömänä tuosta kuistilta. Mimihän taisi ottaa tapahtuneesta kunnian itselleen ja otti lintuparan suuhunsa ja alkoi leikkiä sillä sitten nurmikolla. Lopuksi Mimi toi saaliinsa (kunnon kissojen tapaan...!) sisälle näytille. Vähän ihmetteli, kun huusin ja heti otin sen linnun siltä pois. Taidan siis viedä kaiken mukavan Mimiltäkin.... :(

Eilen oli taas mielenkiintoinen päivä. Oli jännä huomata, että saattoi kulkea "edellä valmistetuissa teoissa". Eli soitin oikean puhelun oikeaan aikaan ja olin sitten oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Viikko on ollut aika tavalla väsyttävä. Kela määräsi minut lääkäriin ja lääkäri verikokeisiin. Mietin siinä, että miten ihmeessä olen joskus nuorena halunut leikkaussaliin töihin. Nyt tekee pahaa katsella, kun neula menee ihon alle...

Räntää tulvillaan...

Ensilumi

Upeita värejä

Onpas ollut mielenkiintoisaa. Tänään sain diagnoosini ;) ja paljon olen taas viisastunut viime päivinä!

Mutta nyt nautitaan viimeisistä ruskan väreistä ja saunan lämmöstä. 

Vietiin ruusut...

Pakkasyön jäljiltä

Piha valmistuu syksyyn...

Maanpeiteruusu jaksaa vielä kukkia... Varmaan pakkasiin saakka?

Laitoin jo lintulaudan valmiiksi. Ruokinnan aloitan vasta vähän myöhemmin.

Metsässä

Syysloman alkua

Kun pojat kasvavat ja vanhenevat, lelut suurenevat ja kallistuvat.

Onneksi asumme seudulla, jossa voi edes vähän krossailla. Ja äiti jännittää, että tuleeko tästä päivystysreissu kaupunkiin. Tänään ei ainakaan tullut. Vuosi sittenhän käytiin Ronin kanssa päivystyksessä ja silloin oli joku repeämä polven sisäpuolella.

Tällainen viritelmä

Tuunasin vanhaa koristetta ja korjailin valoja (ilmastointiteipillä tietysti!)

Hyvää alkavaa viikonloppua!

Pakko laittaa nämä kuvat, vaikka...

ovatkin epäselviä. Mimi tykkää varmaan kaikkein eniten leikkiä tällä jumppapallolla. Nyt koira on oppinut nostamaan pallon kuonollaan korkealle ilmaan. Pallo saa kyytiä! Siksipä terävät kuvat eivät kännyllä onnistu... Siispä, jos haluat naurut ja sinulla on jumppapallo, tuon Mimin kylään!

Tuokiokuvia

Kylmän yön jälkeen päivästä tuli kerrassaan upea. Mutta kylmä vilukissalle.

Mimin kanssa meillä meni tänään sukset ristiin pahemman kerran. Piti pistää piski arestiin. Että meidän koira on luupää... Niin ihanan tyhmä ja aina niin onnellinen ihmisten saapumisesta.

Mun rakas koti vähän eri vinkkelistä. Tästä saa vielä joku viihtyisän kodin hyvältä paikalta!

Pimeneviin iltoihin kynttilöitä

Niin samiksii

Meidän talon naiset...

Vähän eri vuosikertaa. Toisessa näkyy eletty elämä, toinen täynnä elämän odotusta. Toinen nousukiidossa, toinen rullaamassa terminaaliin... Taitaa mulla melankolia iskeä. Höh. 

Tähän vielä eräs minulle tärkeä jae: 2. Kor 4:16,17. Joko uuden käännöksen tai vuoden 1776 käännöksen mukaan.  Myös NKJV tai NIV käy... Mä tykkään lukea eri käännöksiä. Tällä hetkellä NKJV on se, johon vertaan. KJV on vähän liian vanhahtavaa tekstiä, jotta jaksaisin lukea ja ymmärtää...

Marja-aronia

Upeita syyspäiviä riittää ja siitä olen iloinnut. Mulla on tapana ruohonleikkurilla silputa puista putoavat lehdet nurmikon lannoitteeksi. Ei tarvitse sitten niin paljon näitä muita lannoitteita keväisin. Ja haravoiminenkin on hurjasti helpompaa. En tykkää haravoimisesta sitten yhtään. Mieluummin kävelen leikkurin perässä useamman tunnin.

Tänään tyhjennettiin Mimin kanssa kompostia. Mä hoidin hommaa lapiolla, Mimi muulla tavalla. Niinpä sitten koiran kohtalona oli joutua pesuun sisälle päästyä ja vielä "palkaksi" puruluu, jotta saataisiin hengityksen mielenkiintoinen haju eliminoitua. Jostain se vielä pöllähtää välillä... On se kiva, kun meillä on aktiivinen koira! Ja avulias.

Tämän päivän tuotoksia

Leivottiin tänään Sinin kanssa korvapuusteja, voisilmäpullia, toskapullia, juustociapattaa, pestociapattaa ja valkosipuliciapattaa...

Maistuu hyvältä!

Korkeammalta näkyy kauemmaksi

Onpas taas ollut upea lokakuinen päivä. Kintaan neulomisen välillä riehuttiin koiran kanssa ulkona.

Sadonkorjaajan possupata

Leivinuunissa hautuu mukavasti isompi satsi pataruokaa. Riittää tässä syömistä useammalle päivälle meidänkin perheessä.

Hauta on laitettu syyskuntoon

Pitenee illan varjot...

...vaikka kuva onkin otettu iltapäivällä.

Lehtikasadyykari

Sain inspiraatiota näihin pihahommiin serkuilta ja tädiltä. He olivat jo niin hyvin saaneet pihojaan laitettua syyskuntoon. Niinpä sitten tänään, upeassa syysauringossa, vihdoinkin, sain sakset käteeni ja leikattua kukat alas. Ja vähän lehtiäkin haravoitua. Melkeinhän nuo puut ovat jo paljaat. Enemmän lehtiä on enää vaahteroissa ja terijoensalavissa. 

Kotimatka alkaa

Olipa taas voimaannuttavat päivät Pohjois-Karjalassa. Täällä sitä,pitää käydä lataamassa akkuja arkea varten. Kiitos kaikki rakkaat siellä!

Niin on tutut lapsuuden aikaiset pihat muuttuneet

Johan mä alvariinsa olen täällä

Eini-tädin luona. On mulla hauskoja sukulaisia ;)

Serkun aikaansaannoksia

Aitta on lyhentynyt...

Ja polttopuupinot kasvaneet