lauantai 24. kesäkuuta 2017

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Eräänlaisella välietapilla

Toiset kädet ovat tehneet paljon työtä. Saaneet paljon aikaan.
Joitakin kymmeniä vuosia sitten kädet olivat työn kovettamia, nyt iho oli niin pehmeä.
Enää ei ole kiirettä navettatöihin, ei verkkoja laskemaan, ei kasvimaata laittamaan, mansikoita keräämään, aitoja korjaamaan... Halu työntekoon on, mutta fysiikka ei anna myöden. Elämän tiimalasista hiekka on käymässä vähiin. Sairaus vie osuutensa.

Itse samalla miettii omaa elämäänsä. Miten sen on käyttänyt? ...
Joka tapauksessa olen kiitollinen myös kakkosäidistäni ja niistä kokemuksista, jotka ovat tehneet elämästäni rikasta.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Metsurin hommia...



Ylimmässä kuvassa tulisi olla järvinäkymä... Nyt kuitenkin kohtuullisen tiheä puusto (Tälläkin kohtaa rantaa) on vähän turhan tiuha. Siksipä olen ottanut tämän kesän projektiksi raivaussahalla tai moottorisahalla vähän harventaa puustoa. Kaadetut puut sitten kokoan kasoihin ja kuivatan hetken ja silppuna ne sitten oksasilppurilla maan paranteeksi tai maan täytteeksi.

Mutta ei minusta metsuriksi ole. Tuntuu niin pahalta kaataa puu (tappaa se). Ja tuntuu pahalta valita, mikä puu saa elää ja minkä on kuoltava. Siinä sitten ääneen pyysin anteeksi kaatamiltani puilta 😢.

Mimi vahtii



Täytyyhän se jonkun pitää huolta, että valtakunnassa on kaikki hyvin. Istumapaikka kyllä valitaan tarkkaan. Eihän sitä voi istahtaa millekään likaiselle nurmikolle. Ei, istumapaikan on oltava siisti eikä siinä haittaa, vaikka alle jäisi pienellä akulla olevat kasvit. Toinen istumapaikan valintakriteeri on se, että jos suinkin mahdollista, paikan pitää olla vähän korkeammalla muuta maastoa...


Kasvun ihmettä kylmyydestä huolimatta



Ainakin yksi peruna, yksi herne ja yksi punasipuli on lähtenyt kasvuun...,
vaikka välillä on tullut lunta niskaan.