Tässäpä kuva etelään päin keittiön ovelta. Pitäisi kai jossain vaiheessa vähän karsia tuota puustoa...
En paljon ole tänne ajatuksiani kirjoitellut. Siihen on ollut syynsä. Enkä jatkossakaan kirjoita.
Nyt kuitenkin haluan erään tämän päivän ajatuksen jakaa.
Kiertoteitä sain kuulla erään henkilön kuolleen. Kerronpa tästä ihmisestä hieman.
Tutustuin Häneen vajaa kaksi vuotta sitten. Hän teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Hän opetti minulle monia hyviä asioita. Teki kerrassaan lähtemättömän vaikutuksen. Tähän mennessä elämääni voisin sanoa, että monessa asiassa kiilasi kärkeen.
Hänen ei voi sanoa olleen mikään hieno ihminen, jos häntä ei tuntenut paremmin. Häntä ei arvostettu piireissä. Tai siis noissa paremmissa piireissä. Häntä ei ihailtu, kiitelty tai palvottu, pikemminkin hyvät ihmiset katsoivat pitkin nenänvartta tuota vanhaa yhteiskunnan melkein hylkiötä. Ei hän niin kovasti rakentanut yhteiskuntaa, mikälie työläinen. Ei ollut päässyt rikastumaan. Ei koreillut vaatteilla tai kodilla. Ja viinakin maistui aikoinaan ja tupakka loppuun asti. Tässä joku aika sitten hänellä oli pyöreät syntymäpäivät. Ja sai hän yhden kortin, vain yhden kortin. Tosin taisi hän muutaman puhelun saada.
Mutta musiikki.... se meidät yhdisti.
Hänen kanssaan soittelimme. Hän oli se, joka valoi minuun uskoa. Hän rohkaisi minua soittamaan julkisesti pianoa. Pelkällä katseella ymmärsimme toisiamme ja löysimme yhteisen rytmin. Ja voi, kunpa voisin kuvata sen katseen, jonka hän loi minuun, kun yritimme soittaa marssia. Siis minä en opi ikinä soittamaan marssia! Se menee aina valssiksi 😂. Kuinka tämän ihmisen silmät nauroivatkaan minulle! Siinä naurussa ei ollut tippaakaan pahantahtoisuutta tai vahingoniloa, pelkkää hyväntahtoista naurua. Ja tuolle me sitten usein nauroimmekin.
Opin kuuntelemaan hänen jaksamistaan ja sitten pidettiin taukoa, kun tuntui, ettei nyt jaksa soittaa. Hän paransi jotain minun sielussani, joka oli särkynyt. Ja täysin tietämättään. Hän kosketti sielussani jotain.
Ei sitä kovin hieno tarvitse olla, että voi tehdä vaikutuksen. Tällä haluan rohkaista sellaisia, jotka eivät ole niin onnistuneita muiden silmissä. Voit silti tehdä lähtemättömän vaikutuksen johonkin ihmiseen olemalla aito ja rohkaisemalla toista. Sitä ei koskaan tiedä, millä kosketat toisen sielua!
Minun elämääni ravisteli tänään hänen kuolemansa. Ehkä nyt lähden soittelemaan pianolla niitä lauluja, joita yhdessä soitimme....
