Veneellä menimme isolle selälle yhteen saareen, jossa oli ihanan liukas kallio. Sitä pitkin sitten lapset laskivat liukua järveen! Oli hienoa, kun kivet näkyivät kirkkaasta vedestä. Perjantaina oli niin tyyntäkin, että uskaltauduin minäkin järveen!
Siis en muista, minä vuonna viimeksi uskaltauduin veteen. Ja nyt piti mennä näin kauaksi, kun en tähän "meidän" järveen uskalla mennä.
Kyllä tämä meidän kesälomamatka oli aivan upea, mutta lyhyt... Työt kutsuivat jo sunnuntaina Timoa... Yksi kokonainen päivä hänellä siis olikin vapaata!!!! Ja kesäloma on.... Who knows when... Nyt ainakin oppii nauttimaan näistä pienistä hetkistä, jotka saamme perheenä viettää lomalla.
Sen verran hyvin saimme aurinkoa, että minä ja pojat punastelimme nahkaamme. Minä kaikkein pahiten. Veneessä ei sitä auringon voimaa huomannutkaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti