Olet menettänyt sen, jota olet rakastanut.
Olet menettänyt sen, joka on ollut sinulle tärkeä
ja tehnyt sinut onnelliseksi.
Asut nyt eräänlaisessa murheen talossa,
tuskan muurien sisään suljettuna.
***********************************************
Murhe on kuljeksimista sillan yli yhä uudestaan.
Yli, johonkin, mihin toinen on mennyt.
Ja takaisin, johonkin, missä hänen kanssaan
on yhdessä eletty elämän pitkät vuodet.
Tämä edestakaisin kuljeskelu on tärkeää.
Onhan jotain katkennut.
Muistot liittävät sen yhteen yhä uudestaan.
Jotain on joutunut hukkaan.
Muistelu etsii sitä ja löytää sen.
Jotain on lähtenyt pois oman itsen luota.
Se on tarpeen. Sitä on mentävä hakemaan.
On kuljeksittava menneisyyden maassa
edestakaisin, kunnes sillalla käveleminen
johtaa uudelle tielle.
-Jörg Zink
2 kommenttia:
Kyyneleet poskillani olen mukana surussanne!
Aivan vahingossa löysin tällaisen blogin.Kyynelsilmin luin rivien välistä surun ja ikävän,saman jonka itse koin jo 11 vuotta sitten.Olin silloin 46 v.Enkeleitä jokaiseen päiväänne!Suru muuttuu pikkuhiljaa kauniimmaksi ja siedettävämmäksi,voimia teille!
Lähetä kommentti