Suvun nuorinta tapaamassa

Tässäpä suvun nuorin serkus, viiden päivän ikäinen poika-vauva. Minuun iski mummokuume, mutta nämä omat ovat vielä niin nuoria saattamaan minulle arvonimeä "mummo". Meidän esikoinen on reilut 16 vuotta, joten ei sieltä suunnasta ole apua vielä hetkeen... Onneksi!

Courage

Ystäviltä saatuja lohdutuksia. Jospa joskus vielä voisin huomata, että olen ollut urhoollinen. Olen jaksanut. Olen selvinnyt.

Nyt on ikävä ja tyhjyys valtava. Kuin itsestäni olisi revitty puolet pois.

Mimi on ollut ahkera taas.

Pienellä koiralla on niiiiiiiiiiiiin paljon töitä. Ja ne menee hukkaan, kun emäntä tulee ja pistää kaiken piloille. Kas kun tuli syttyy paremmin, jos tuohet repii pienemmäksi. No, nyt on sitten edessä taistelu imurin ja mopin kanssa. Milloin sitä pieni ehtii lepäämään?

Kaksi nälkäistä

Onko ruoka jo valmista?

Taas on niin kaunista.

Pyhäpäivän rauhaa. Lunta satelee hiljalleen.

Ekat juoksut

Mimistä on tullut iso tyttö. Huomaa, maton kanssa yhteensopivat pöksyt! Mimi on ollut vähän nolo näiden housujen kanssa.

Kosketusta taas Kartingiin

Pojat pääsivät ajamaan kartingin Pietun kanssa. Ja kovasti tykkäsivät! On se hieno, että meillä on tällaiset tukiverkot ympärillä. Olen jokaisesta niin kiitollinen.

Haaveissa olisi saada enemmän porukkaa joku kerta, jotta saisivat kunnon kisan pystyyn tutulla porukalla. Minä itse en vielä näe mitään järkeä koko touhussa... Siksi nämä kuskikaverit ovat Janille tosi tärkeitä!

Juha Tapio -Kelpaat kelle vaan -

Tämä laulu on minua lohduttanut kovasti. Silloin aikaisemmin minun lempilauluni Juha Tapiolta oli kaksi puuta: minusta se kuvasi niin hyvin minua ja Timoa.

Vieraat lähdössä

Niin se vaan oli hyväskyttävä tämäkin, että vierailu oli päättymässä. tuli kyllä tippa silmään, kun talo tyhjeni. Kiitos ihan kauheasti, kun kävitte!

Kynttilöitä viemässä

Serkku-tyttöjen kanssa käytiin viemässä uudet kynttilät palaamaan.

Kyllä oli taas kylmää ja kaunista

Meidän kultainen kotimme hetkeä ennen auringon laskua. Tänään oli pakkasta täällä aamulla 26 astetta. Päivällä lauhtui sen verran, että uskalsi laittaa nenänsä ulos. Kiersin kotiamme ja surumielisyys täytti mieleni. Mielestäni meillä on ihana koti. Samaa sanoi Timokin.

Kovasti olen yrittänyt puilla lämmittää. Siitä olen saanut sellaista säännöllistä toimintaa, joka pitää osaltaan järjestystä päivässä. Nimittäin, jos joka päivä en lämmitä, seuraavana saa sitten lämmittää enemmän. Laiskan touhua...

Haudalla taas

Käytiin viemässä isille kynttilöitä ja hänen mielikeksiään.

Sauna lämpiämässä

Tämä on edelleen meidän perheen tärkeä illanviettotapa. Muuten ollaan eletty aika matalalentoa. Lapset käyvät koulua ja minä selvittelen näitä asioita, minkä jaksan. Tunteet ovat aika alakuloisia ja usein lohduttomiakin. Olen menettänyt sen, jota rakastin ja jonka kanssa halusin elää lopun elämääni. Vanheta yhdessä. Tehdä vielä kaikkea kivaa yhdessä. Miksi näin kävi? Sitä vaan pohdin ja pohdin. En varmaan koskaan saa vastausta.

Multimedia message

Elämäni mustimmasta päivästä on tänään kulunut kuukausi. Miten nopeasti ja hitaasti se onkaan kulunut. Ikävä on mieletön. Päivä kerrallaan eletään kohti kevättä ja odotetaan päivän kirkastumista ja pitenemistä.

Muistojemme Timo

Muistoja vuosien varrelta. Musiikki: Sandi Patty: How Great Thou Art.

Timon hautajaiset 30.12.2010

Minun rakas, rakas puolisoni!

Jäljelle jäi vain sanaton ja suunnaton suru ja ikävä.