Tämä on edelleen meidän perheen tärkeä illanviettotapa. Muuten ollaan eletty aika matalalentoa. Lapset käyvät koulua ja minä selvittelen näitä asioita, minkä jaksan. Tunteet ovat aika alakuloisia ja usein lohduttomiakin. Olen menettänyt sen, jota rakastin ja jonka kanssa halusin elää lopun elämääni. Vanheta yhdessä. Tehdä vielä kaikkea kivaa yhdessä. Miksi näin kävi? Sitä vaan pohdin ja pohdin. En varmaan koskaan saa vastausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti