Onhan nuo krookukset vihdoinkin alkaneet kukkimaan oikein kunnolla. Ja pientä elonmerkkiä näkyy jo muistakin kukista. Valkovuokot kasvavat lehtiä ja toiveissa on, että sinivuokko ei vielä olisikaan kuollut. Mihin sen saisi istutettua, että se viihtyisi ja vaikka vähän leviäisikin.
Olen viimeaikoina enemmän touhunnut sisällä, sillä ulkona on ollut niin KYLMÄ. Vähän vaan moottorisahahommia ja oksien raivuuta. Sisällä olen leikkinyt putkiasentajaa ja sain korjattua suihkusta yhden osan (en tiedä nimeä...). Mutta nyt ei suihku valu. Niin, kyseessä ei ollut mikään tiivisteen vaihto... No, rehellisesti sanottuna sain puhelimitse apua. Ja moottorisahauksessakin tarvitsin vähän puhelinapua. Mutta nyt olen taas oppinut uutta!
Nyt olisi tarkoitus vähän korjailla JP:n lasten syöttötuolia ja hioa meidän oman ruokailupöydän pintaa. Sen tekeminen on ollut jo pitkään harkinnassa, sillä lapset ovat jo sen verran isoja etteivät enää haarukalla iske pöytään.
Kovasti yritän touhuta. Ja kunhan alkuun pääsen, niin jotain pientä saan aikaisiksi, mutta tätä työtä on vaan niin kauheasti. Työlista on piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä. Ihan vaan tahdonvoimalla menen eteenpäin. Ruumis ja mieli laittaisivat minut sängynpohjalle, mutta tahto repii sieltä ylös.
3 kommenttia:
Ahkera emäntä ja kauniit krookukset.
Hirmu reipas sie oot! Varmasti on vaijjista ruveta työhö. Jos kuitenki se, että näkköö kätesä jälen, palkihtis.
Viikonlopuna sää lämpenee!Yritä silti malttaa vähän levätäkin, ei ole hyväksi rehkiä liikaa! Ajattelen Sinua joka päivä ja toivon Sinulle hyvää äitienpäivää...kaikesta huolimatta!
Lähetä kommentti