Yhdessä tyhjensimme ja painepesurilla pesimme kompostin. Kun sitten aloin männynoksia silppuamaan, apurini kävi nukkumaan takkini päälle. Kuitenkin siihen lähelle. Ja vaikka vettä ripotteli, apuri ei poistunut kauaksi.
Nii-in. Mä tyhjensin kompostin... Rohkaisin taas hurjan luontoni ja tein tuon ällön homman. Nyt sitten on hyvä taas alkaa täyttämään kompostia. Eilen minulla oli vieraana oikein tiedonhaluinen nuori mies, jolle sain selvittää kompostin toimintaa... Kuinka huonot omenat laitetaan yläkautta vihreään astiaan ja sitten alaluukusta kun kurkistaa, niin siellä on mustaa mullan esiastetta. Sitten mentiin toisen kompostin luo katsomaan, miten mullan esiaste jalostuu edelleen... Ai-jai. Tulisikohan tästä nuoresta miehestä vielä luomuviljelijä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti