Tällaisia "reissumiehiä" niistä tuli. Olivat tooooosi hyviä. Niinpä niitä ei jäänytkään iltapalan jälkeen kuin kaksi jäljelle. Ja olihan meillä tän syksyisistä puolukoista tehtyä vispipuuroa. Niinpä, aika halvalla sitä ruokaa saa, kun tekee itse ja käy noukkimassa metsänanteja! Ja namia on!
Muistan nuoruudesta Eini-tädin tekemiä "reissumiehiä". Ai, että ne olivat hyviä. Kunnon puillalämmitettävässä uunissa paistettuja. Ja taikina hapatettu oikeassa puusaavissa. Niitä siten söimme urakalla uunilämpiminä. Päälle vaan paljon voita. Silloin ei tiedetty mitään kolestrolista ja elämä niin auvoisaa...
2 kommenttia:
Tuore leipä tuoksuukin niin hyvälle,ettei sitä voi vastustaa.
NAAAAMMMM!
Lähetä kommentti