Hyvää Uutta Vuotta 2014 juuri Sinulle!

Tätä toivon sydämeni pohjasta teille jokaiselle!

Vuoden vaihde on aika, jolloin tarkistellaan mennyttä ja luodaan katsetta tulevaan. Miten mennyt vuosi on vastannut sille asetettuja odotuksia. Mitä kaikesta jäi käteen. Muistoihin. Jäljeksi sydämeen. Jäljeksi henkeen, sieluun ja ruumiiseen.

Tämä vuosi 2013 alkoi hienosti! Olimme olleet joulun ja uuden vuoden Dubaissa. Levänneet ja kokeneet kaikkea kivaa. Puhkuin työintoa ja ideoita. Näytti siltä, että olin selviämässä. Olin pääsemässä elämän syrjään kiinni. Odotin sitä, että ehkä elämä minullekin vielä antaa jotain positiivista. Olimme käyneet pienenä perheenä läpi aikamoisen kriisin, mutta uskoimme, että me selviämme. 

Sitten kohta kaikki alkoi mennä juuri päin vastoin kuin odotin. Vuodesta tuli aika kauhea.Tätä vuoden vaihdetta nyt elän ihan eri tunnelmissa kuin edellistä. En enää uskalla luottaa. En unelmoida. En uskalla odottaa parempaa. 

Toki vuoteen on osunut myös ilon aiheita: Sinin ylppärit, lasten kanssa vietetyt ajat, monet vanhat ja uudet ystävät, jotka ovat olleet lähelläni, seurakunta ja että siellä saan tehdä sitä, johon koen kutsumusta. Vierailut Kesälahdella, Vilppulassa... Tämä "nuori" ystäväni Kangasniemellä. Jumalan huolenpito ja apu silloin, kun olin todella ahtaalla. Ja tietysti - eikä suinkaan vähäisimpänä - isä, äiti, serkut... Ette tiedäkään, kuinka paljon tukemisenne ja kuuntelemisenne ovat merkinneet minulle!

Tämän päivän tuotekehittelyn tulos

Olin tänään leipurin apulaisena ja oli TOSI hauskaa! Me päätettiin tuhota pussissa oleva loppu luumuhillo, niinpä sitten tein tällaisen täytepitkon. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, mitä oli täytteenä! Ja täytepitkosta tuli sellainen pikkupulla: pituutta leivonnaisella oli 55 cm ja leveyttäkin reilut 20 cm. Paistaminen oli hiukan haasteellista tämlaiselta ammattitaidottomalta. Mikäs siinä sitten oli henkilökunnan syödessä luumupitkoa uuden vuoden kunniaksi!

Muutaman viikon takainen kuva

...mutta niin ajankohtainen. 

Tässä kuvassa on taustalla Mimin  "metsästysvaistot". Seinän sisällä nimittäin rapisee hiiri ja sitä Mimi tässä kuvassa kovasti vahtaa. Eipä tullut hiiri Mimin ulottuville :(

Tänään sitten huomioin, että tarina on saanut jatkoa... Nyt meillä telkkarihuoneessa HAISEE. Taisi nimittäin käydä niin, että hiiri jäi seinän väliin loukkoon ja kuoli sinne. Näin ainakin hajusta päätellen. Muutama viikko tätä täytyy kestää. Sitten raato on kuivettunut.

Se hyvä puoli tästä nyt on, että rapina on loppu. Eihän sitä tosin ole kuulunutkaan tovin aikaan. Voi tätä maalla asumisen "onnea". Ja mä niin ajattelin muuttaa johonkin pieneen harmaaseen hirsiseen mummon mökkiin... Enpä taidakaan.

Kun maas on hanki ja järvet jäässä...

...ja silmä sammunut auringon.

Tutusta joululaulusta vain 1/3 on totta.

Totuus on muuten jännä asia. Sitä olen pohtinut jo kuukausien ajan. Oikeastaan vuosien. Erään kirjan nimi, Totuutena valhe, on aika ajatuksia herättävä. Miten paljon noihin kahteen sanaan sisältyykään... Totuutta!

Tämä ei ollut kivaa

Ukki, mummi ja Sini lähdössä kohden etelää ja me Mimin kanssa jäätiin ikävöimään tänne. Kummallakin omat syynsä. Kai tässä taas on yritettävä raapia elämä jotenkin kasaan.

Tapanin tulet

Joulun sää suosi polttopuuhia... Olen siis tätä huushollia pikkuhiljaa purkamassa, joten paljon tavaraa lähtee hävitykseen, kierrätykseen... Että jos jollain on tarvetta jollekin tavaralle, niin kannattaa kysyä ensin minulta. 

 Niin on nurmikko vihreä, jotta ajattelin ottaa ruohonleikkurin esiin ja siirtää lumikolan säilöön. Milloin on viimeksi ollut lumeton joulu näillä leveysasteilla?

Syötiin sitä meilläkin...

Joulua 2013

Jotain samaa kuin ennen...

Ja jotain uutta...

Hyvää joulua!

Vaihteeksi lunta

Vau! Sain viettää laatuaikaa tänään Janin kanssa kahdestaa! Tai olihan meillä Mimi mukana. Käytiin nimittäin jouluostoksilla Pieksämäellä. Oli nimittäin viimeinen vapaa ennen joulua. Ei siis ihan viime tippaan jäänyt taaskaan...

Mutta se vaan pitää sanoa, että kyllä tuo ulkomailla joulun viettäminen on vaan niin paljon helpompaa. Olisi ollut varmaan tänäkin vuonna ihan tarpeen tuo pois lähteminen, mutta nyt se on myöhäistä. Ja onhan nyt jo lahjat ja jouluruoat aika pitkälti hankittu.

Ihmetyttää vaan tuo ihmisten jouluhääsääminen. Ihan oikeasti niin paljon helpommallakin pääsee. Ja eikö sitten kuitenkin tärkeintä ole rauhottuminen, syventyminen siihen joulun perussanoman äärelle. Niihin ei vaikuta se, millaisissa olosuhteissa elää. Onko paljon vai vähän ruokaa, lahjoja, koristeita... Ja onko ympärillä porukkaa vai joutuuko viettämään joulun yksin. Mua vähän ärsyttää tämä liian tiukka käsitys "oikeasta" joulun vietosta, missä niin kiiltokuvamaisesti isä, äiti ja pieni tyttö ja poika istuvat kauniisti hymyillen kuusen luona sen jälkeen, kun sivistyneesti keskustellen ja hyvät pöytätavat omaten syöty upea aattoateria.

Vähän erilaisia joululeivonnaisia

Leivoin jouluksi amerikkalaisia cookies'a . Ja Tuliaistuvasta ostin eilen suklaakuorutettuja joulupipareja...

Ei olisi eilen illalla eikä vielä tänä aamuna uskonut, että saisin tehtyä homma näinkin paljon. Oli sen verran voimat pois. Olin jo kaivamassa vaihtoehto b:een esille. Jostain kuitenkin sain voimia siivottua alakerran, suursiivottua saunan ja leivottua nämä keksit sekä vielä uunissa olevan mariannekakun. 

Olen niin iloinen, että saamme porukkaa tänne joulun viettoon! Äitee ja isä tulevat Sinin kanssa jouluaattona sillä välin, kun itse olen töissä. Minusta on niin kivaa tehdä kaikenlaista syötävää, jos vaan jotkut söisi... Ja meillähän oli tapana ennenkin, ettemme olleet koolla vain meidän ydinperheenä. Aina oli vähintään naapurin Veikko meidän kanssa viettämässä joulua. 

Tää oli ihan PAKKO laittaa tänne. Kopsattu FBsta

Puna-valkoinen joulu

Tällaisia olen joutessani väsäillyt

Ja näitä pikkuisia juttuja on ollutkin mukava näprätä aina, kun istahtaa alas...

Sen verran olen joutunut syömään sanani, että jonkun verran olen joulua laittanut. Kesäverhoihin ompelin punaruutuiset kannakkeet. Eivät ole niin jouluun sidottuja. Sopivat sitten siihen mun tulevaan harmaaseen hirsimökkiin tuolla Lapin perukoilla, johon muutan ;). Ja kannoinpa -melkein oikean - tekokuusen sisälle. Melkein oikean siksi, että se karistaa näitä tekoneulasiaan lattialle. Kynttilöitä ja pieniä sähkötuikkuja olen viritellyt myös. Nämä siksi, että edellisiä tarvitsee näiden sähkökatkojen aikana ja lamppuja siksi, että ne ovat mukavampia kuin isot valot. Eivätkä ne ole jouluisia, vaan niitä voi pitää läpi tämän pimeän ajan.

Lupauduin olemaan jouluaattona töissä (muista päivistä ei ole vielä tietoa). Saavat nämä muut viettää jouluaan rauhassa. Nämä minun jälkikasvuni saavat sitten olla aaton tuonne kolmeen asti keskenään kotona, elleivät isä ja äiti tule meille. Sitten, kun ehdin kotiin, nin laitetaan jouluruoka ja lämmitetään sauna. Ei niin kovin kummoista, mutta saadaan syödä laatikoita ja kinkkua. Ja muutaman lahjan jaamme.

Kangasniemelle menossa

Tänään on ollut erittäin tapahtumarikas päivä! Olen työllistänyt taas Aria. Nooooo, mä otan välillä riskiä tuon tankkaamisen kanssa (missä olis lähin palveluasema? Inhoan tankkaamista kylmässä). Nyt sitten viimenen tippa meni 9 ja 23 teiden risteyksessä. Muutaman avuliaan avustuksella auto saatiin tankille. Ja loppujen lopuksi uudestaan käyntiin... Taisinpahan antaa jutun juurta kyläparlamentille ja samalla naurun aihetta! Mutta kyllä mullekin nauru maittoi. Kurvasin vielä oikein pisteenä ii:n päällä pihasta pois tankki auki. Onneksi meillä on hyvää henkilökuntaa ja sain puhelun perääni.

Hyvä sitten oli lähteä tankki täynnä ja korkki kiinni Kangasniemelle hyvän riisipuuron ja sekahedelmäkiisselin kanssa. Kangasniemellä nimittäin asuu yksi ihana aika iäkäs ikinuori, jonka luona tykkään käydä. Ja josta tykkään tosi paljon. Siellä käyn virkistäytymässä.

Oli siis säpinää tänään, joten nyt täytyy jo ottaa iisimmin. Ei nuo voimat edelleenkään ole kummoiset. Tuo tuleva tiistai hieman jännittää.

Upea iltarusko

Hetkiä tästä päivästä

Onpas ollut mukava päivä tänään! Niin paljon on selkeytynyt ja jäsentynyt. Täytyy vain ihmetellen todeta tämä. Olen niin kiitollinen Jumalalle kaikesta! Lapsistani, vanhemmistani, rakkaista sukulaisistani, ystävistäni, seurakunnastani... Ihmisistä, jotka ovat olleet tukenani. Nyt meinaa ihan tippa tulla silmäkulmaan. Eilisen ja tämän päivän aikana olen saanut olla yhteyksissä, jotka ovat olleet niin ihania. Rohkaisevia. Vahvistavia. Jotka ovat saaneet itkun tulemaan. Kiitos teille jokaiselle, jos satutte näitä rivejä lukemaan. Ja kiitollinen olen Jumalalle Hänen huolenpidostaan ja kaikesta hyvästä, joita olen Häneltä saanut.

Edelleen tähän kuukauteen liittyy paljon kipua ja ikävää. Kai se täytyy hyväksyä osaksi loppuelämää. Mutta se on ollut hienoa, miten olen saanut lasten kanssa näitä asioita käydä läpi. Kuinka nämä kaikki kauheat asiat, mitä meille on sattunut, eivät ole hajottanut meitä. Kai se on todella niin, että mikä ei tapa meitä, se vahvistaa. Kiitos silti teille, jotka meitä muistatte edelleen! Että jaksaisimme.

Niinkuin eilisestä kirjoituksesta voi päätellä, on elämäni nyt menossa pienin askelin eteenpäin, sitä silmällä pitäen olen tämän blogin nimeä vaihtamassa. En vaan vielä ole sitä keksinyt. Uusi nimi ei saa viitata mihinkää paikkaan, aikaan, tapaan, nimeen. Että se toimisi, vaikka muutamme täältä jonnekin, vaikka perhekoko muuttuu,... Ehdotuksia otetaan vastaan...

One step further

Tähän tilanteeseen on tultu puolentoista vuoden pohdintojen ym tuloksena. Olen selvästi kokenut, että minut on johdatettu tänne. Tietyt asiat vain loksahtivat paikoilleen ja silloin on hyvä mennä eteenpäin. Paljon olen oppinut ja paljon työkaluja saanut.

Itsenäisyyspäivän viettoa

Meillä oli taatusti erilainen Itsenäisyyspäivä kuin monella muulla... Ja tulee aina olemaan... Tukenamme oli hyvä ystäväni. Muuten on taas ollut aika vaikea viikko. Pelkäsin tätä päivää. Mutta nyt se on taas vuodeksi ohi. Ihan oikeasti tämän joulukuun voisi skipata.