Jälkiruokia...

Viime viikkoisen risottoreseptin seuraksi sopii tämä paahtomousse daimrouheella. Ja iltapalaksi iiiiiiisot kasat lettuja... Ja kaloreita??????? Öhhhhhh.... Oisko päälle 10? No, ei niitä lasketa.

BTW... Olen onnistu ut siinä karkkilakossa! Jeeeeee! Taskusta löytyneet loput hopeatoffeet lahjoitin leipurille. Ne polttelivat liikaa siellä taskussa.

Viimeistä päivää eletään

Nimittäin tämän vuoden maaliskuuta. Ja huomenna on sitten jo huhtikuu. Onneksi tämä aika kuluu nopeasti! Odotan jo lämpimämpiä ilmoja ja sitä, että pääsen ulos. On sitten sekin todistettu, että mulla on niin kylmät kädet, etten pystynyt työskentelemään iPodilla, kosketusnäytöllä... Olin jo lähettämässä koko vehjettä huitsin nevadaan, kunnes oivalsin, että syy, miksi näyttö ei vastannut pyyntöihini, oli minun kylmissä sormissani. Meni sitten ostettavaksi kosketusnäyttöisille koneille valmistetut sormikkaat... Ja niitä käytin sitten sisällä!

Taas sitten ollaan eletty todeksi Murphyn lakia...

On tää niin väsyttävää...

On se vaan jännä juttu, että näillä minun lapsillani on iän tullessa lisää synttärivieraat ja -tarjottavat vähentyneet. Ressukat! No, mutta meidän lapsillapa synttäreitä juhlitaan oikein isosti kahdessa eri paikassa eri puolilla Suomea... Vai mitä, Porvoon väki?

Kaveripäivä tänään

Stalkkaatko?

Rajujen leikkien jälkeen täytyy levätä. Ei siis mikään järjestetty tilanne.

On meillä niin hassu (ja tyhmä?) koira.

Pikkuhiljaa pääsiäiseen valmistumassa

Ostin tänään ensimmäisen narsissin talvikoristeiden paikalla tuohon ulos. Vielä tähän lisää keväisiä pikkujuttuja olis tarkoitus tähän laittaa huomenna jahka pääsen noita varastojani penkaamaan. Pääsiäiseen olen aloittanut virittäytymisen myös lukemalla Raamatusta niitä tapahtumia. 

Tein sitten tänään jotain sellaista, että voin taas ihmetellä, miten alas olen vajonnut. En siis ole tehnyt mitään laitonta tai pahaa! Ettei sen puoleen huolta. No, jos jotain positiivista siitä yrittäisi etsiä, niin ainakin sen, etten päätäni pääse nostamaan. Onko se positiivista kuitenkaan loppujen lopuksi? Joidenkin kannalta ehkä, mutta joidenkin kannalta ei. No, mutta tämän blogin tarkoitus ei ole pohtia asioita sen syvällisemmin. Sitä tehdään muualla.

Nämä pari päivää ovat olleet niin täynnä tapahtumia, että meinaa ihan päätä huimata. Mutta se on ollut mukavaa, että on äksöniä! Tosin meinaa kunto pettää, mutta mieli on virkeä. Ja illalla uni maittaa! Sain muuten eilen illalla lisää hyviä, kuivia saunapuita ja ne ovat jo liiterissä. Kiitos hyvien auttajien! Meillähän tuota saunapuuta menee... 

Ja tänään olen saanut taas paljon tyhjennettyä vaatteitani pois. Mullahan menee suurin osa vaatteista pois. Pääsee ostamaan/tekemään uusia. Näin uuden kaavalehden CMssa. Siinä oli mukavia kaavoja, mutta ei mun kokoiselle. Pitäisi kai opetella tuo kaavojen pienentäminen, mutta olen vähän laiska.

Huomenna on vielä ylsi vapaa. Mitähän siihen keksisi. Sluibaisiko vai olisiko kunnon perheen äiti ja alottaisi ikkunan pesun. Tuo aurinko on siitä ikävä kaveri, että se paljastaa harmaat ikkunat. Tai sitten voisi haravoida pihan loppuun. Tai mennä naapurikuntaan shoppailemaan :)

Jani aloitti grillauskauden ajoissa!

Itseasiassa jo pari viikkoa sitten. No, saavatpahan pojat edes jotain ruokaa, kun itse grillaavat. Äitee kun meinaa tarjota vähän liian terveellistä kotiruokaa...

Ei muuten uskois, miten erilainen on maisema tänä vuona verrattuna viime vuoteen! Silloinhan vielä pääsiäisen jälkeen vielä pitkään olin tuolla jäällä Mimin kanssa. Nyt ei sinne uskalla. Ja tänä vuonna ei ole tarvinnut tehdä lumitöitä!!!!! Jos itsekäs olisin, niin voisin sanoa, että Jumala näki etten jaksaisi nyt niitä juttuja hoitaa. Mutta en usko itsekään tuota edellistä. Omalta kohdalta kuitenkn olen kiitollinen, mutta toisien puolesta olen surullinen ja pahoillani. Niiden, joiden toimeentulo on riippuvainen lumesta ja pakkasista.

Lenkillä

Kolme tuntia 15 minuuttia. Ehkä himppu liian paljon eilisen jälkeen...

Lämmityspuuhissa

Todellinen vahvuus syntyy vain heikkouden kohtaamisen kautta.

          - Tommy Hellsten

Vähän piristystä

Oikeasti inhoan "teko"juttuja. Nyt kuitenkin oli pakko saada jotain piristystä ja löytyi tämä tekoruusuköynös. Sen tungin tähän häkkiin, josta aito kukka oli kuollut jo aikaa sitten.

Aamulla aikaisin töihin lähtiessä oli lunta maassa useampi sentti, nyt siitä ei ole enää tietoakaan, vaan ulkona paistaa aurinko hienosti. Aikamoinen myrsky oli silloin, kun tulin töistä. Kuuntelin mielenkiinnolla, irtoaako katolta jotain tai kaatuuko puita tuosta rannalta. Kumpaakaan ei tapahtunut. Kirkolla vaan kolahti iso, kuiva iksa auton kattoon. En vielä uskaltanut katsoa, jäikö siitä jälkiä... Tällä kertaa myrsky ei aiheuttanut sähkökatkoja, mikä sinällään oli ihme.

Olipa kirkas auringonpaiste!

Silloin on silmät suojattava kunnon aurinkolaseilla! 

Tänään olemme viettäneet todella paljon aikaa ulkona Sinin ja Mimin kanssa. Taidan saada raittiin ilman myrkytyksen.

Mukavaa alkavaa viikkoa

"Ihminen voi olla heikko vain siellä, missä se on turvallista, ja turvallisuus voidaan saavuttaa vain, jos heikkoutemme hyväksytään "  -Tommy Hellsten 

Jää oli peilikirkas

...eikä Mimi tykännyt yhtään siitä! Sillä ei neliveto pitänyt yhtään. Niinpä se etsi ain paikkoja, jossa oli hiukkasenkin lunta. Ja jos kävimme pitkällemme jäälle, se kiipesi meidän päälle "turvaan".

Oli muuten aika pelottavan kuulosta, kun jää paukkui niin kumeasti ja kuuluvasti. Aikas massiivista luonnon ääntä!

Mimi pukeutui viimaan

Käytiin kävelyllä. Aurinko paistoi upeasti, mutta viima oli melkoinen. Mutta sehän on ihan vaan pukeutumiskysymys!

Minä kun tulin töistä, niin

Juotiin päiväkahvit ja porukat lähtivät Porvooseen. Kyllä taas oli apu niin korvaamaton. Saatiin niin paljon aikaan. Paitsi taitavat olla aika väsyneitä: on tämä sellainen työleiri.

Mutta taas jäi surku. Onneksi Sini tuli eilen illalla ja on vielä pari päivää kotona. Helpottaa eroahdistusta.

Ukki ja tyttären pojat

Ei kyllä ole epäilystäkään, kehen nämä pojat ovat pelleillyssään tulleet. Ei näistä saa kunnon kuvaa...

Paahtokiisseliä ja pehmistä

Ja nimenomaan LÄMMINTÄ kiisseliä. Koristeeksi krokanttia. "Niin hyvää ettei sanotuksi saaaaaaaaaa"

Eilen illalla tulivat lumi ja Sini

Toinen on hyvä juttu. Toinen ei.

Mutta mukavaa oli lähteä aamuvuoroon, kun oli jo valosaa. Heijaa kevät! Sua odotan.

Ensimmäinen merkki kevään tulosta

Sireenipensaan lehtien simut jo näyttävät vihreää. Kunpa kovin pahaa takatalvea ei enää tule. Tänään on ollut kaunista, mutta ei niin lämmintä.

Koti vaihtuu kevätasuun

Piristykseksi itselleni oikein pirtsakan väriset kukat. Ennakoiden pääsiäistä.

Samat vanhat verhot, mutta uudet pidikkeet. Vielä on harkinnassa, ompelenko näihinkin isot napit, niinkuin noihin jouluisiin versioihin. Mullahan on sitten pöytäliinana myös tämän saman värinen unikkokangas. Mutta EN ole mikään Marimekkofani.

Mattojen pesu on aloitettu

Kun aikaisin aloittaa, niin ei hommat ruuhkaannu. 

Ajattelin nyt samalla vaihtaa keväisemmän ilmeen keittiöön. 

Juhannuskokko on valmistumassa

Ja samalla on huolehdittu siitä, että ensi syksynä ei ole niin paljon säilömistä kuin viime syksynä. Ja se on HYVÄ! Olin viime syksynä ihan nääntyä näiden omenoiden ja viinimarjojen säilömiseen.

Noin 140 kappaletta

Onneksi välillä on siedettävämpää keliä

Kukaan ei uskoisi, että kuvassa näkyvä auto on naisen käytössä. Oli se vaan niin likainen sisältä. Koko talvi meni niin, ettei voinut autoa imuroida, kun aina oli liian kylmä/märkä/tuulinen... Tai jotain muuta "liian". Ja koska ei ollut lunta, hiekkaa kantautui sisälle ihan älyttömästi. 

Tänään sitten otin itseäni niskasta kiinni ja pesin auton ensin tuolla asemalla ja sitten vielä täällä pihassa jynssäsin ulkopintaa ja vanteita. Sitten höyrypesurilla kävin vielä sisätilat läpi. Kyllä nyt voi ottaa kyytiin jopa vieraitakin kyytiläisiä.

Mulla on vähän identiteettikriisi... Sanotaan, että miehet potevat autokuumetta, mutta kyllä minäkin poden, vaikka en mikään mies olekaan. Porvoossahan pojat bongasivat tuollaisen poikien unelma-auton. Mutta näin minä siellä omankin unelma-auton. Olinhan minä jo sitä käynyt katsomassa puolitoista vuotta sitten liikkeessä, mutta nyt näin liikenteessä. Mutta, mutta... Ee oo rahhaa. Ja nämä kilometrit, mitä tässä meidän autossa on (en uskalla edes mainita), sanovat nuo asiantuntijat, ettei tässä automerkissä ne vielä ole oikein mitään. Mutta arvo laskee koko ajan kohisten :(

Joten ajellaan tällä sinisellä edelleen.

Tämän päivän aikaansaannoksiani

Aurinkokuivattu tomaatti-valkosipuli leipä.                             "Hollanninmunkit"

Luumu-vaniljakreemipullat.                         Puolukka-voitoffeepullat.

Vähän jotain kypsää...

...ja raakapakasteita. 

Eikä tässä vielä ollut kaikki...

No, töissähän mä näitä tein. Ja kyllä meillä taas oli mukavaa! Että mulla on upeita työkavereita! Heitä mulla tulee vielä ikävä sitten joskus.

Näille mä oon kantanut

...tänä talvena varmaan 50 kiloa syötävää. Samalla olen ruokkinut muitakin lintulajeja ja paria oravaa. Ja Mimillä on aina ollut aamuisin hauskaa lähteä ajamaan takaa edellä mainittuja eläimiä. Nyt sitten on ihan älyttömästi noita auringonkukansiemenien kuoria sireeninpensaan juurella. Kaikki vaan sitten n haravoitava kompostiin.

Kompostista puheen ollen... ikäväkseni on todettava, että se on herännyt talvihorroksesta ja mulla on alkanut sen hoito. Tänään sitten oli vuorossa ensimmäinen möyhiminen, mutta onneksi ei haissut. Eli homma on lähtenyt oikein hyvin käyntiin. Tässä myöhemmin keväällä sitten vuoden takainen komposti kukkien juurelle ja sitten taas ne kukkivat ja kasvavat upeasti... Mä oon niin luomu, niin luomu ;)

Tänään oli täydellinen päivä...

...levittää kalkkia ja tuhkaa, sekä...

...haravoida. Tuuli on ollut kovasti apuna kummassakin hommassa. Ja tuulen suunta on ollut juuri passeli, kohti metsää. Työt vaan pitää tehdä tuulen alapuolelta. Mutta, mutta... Mimi oli niin aktiivisesti mukana touhussa, että siinä myös näkyi töiden jälki. Ja pesureissuhan siitä sitten tuli. Itsestäni en ottanut kuvaa, mutta pesuhomma se on minunkin vaatteilla ja kädet ovat todella kuivat. Näin aikaisin en ole koskaan aloittanut kevättöitä puutarhassa!

Mietin tässä, että en taida levitellä kovasti lannotteita tänä kesänä. Nimittäin, sitten ei tarvitse niin useasti nurmikkoa leikata. Joskus kävi niin, että sitä sai leikata 2-3 kertaa viikossa, kun vahingossa meni tripla-annos lannotteita. En nimittäin lukenut tuoteselosteita kunnolla. Ei silti, minusta ruohonleikkuu on ihan rentouttavaa. Meillä kun tuota nurmikkoa on sen verran, että samalla saa hyvin liikuntaa ja ulkoilua. Kun pari tuntia kävelee ruohonleikkurin perässä, niin mukavasti saa hyötyliikuntaa.

Sain pitää Esikkoa yhden kokonaisen

... ja kaksi puolikasta päivää kotona. Ja nyt taas tyhjennetään kyynelkanavia.

Tää on yhtä kärsimystä....

Kyl mä vaa ni pal kärssii saan...

Valmiina kevätaurinkoon

Sinulle päivän ajatuksia lohdutukseksi

Mitä vanhemmaksi moraalinen ihminen tulee, sitä enemmän häntä vaivaavat ne virheet, joita muut tekevät ja joita hän itse ei tee eikä jaksaisikaan tehdä.


Risti, jota rakastetaan, ei ole enää risti. Ja ristiä ei oteta. Ristiä ei valita. Risti annetaan. Risti pannaan pakolla kannettavaksi. Siksi se onkin risti ja vain siksi.


Ei ole niin mustaa onnettomuuden luolaa, ettei se voisi valjeta siunauksen pyhäköksi.


Kuitenkaan Jumalan äänettömyyden ei tarvitse olla rangaistusta. Juuri syvimmin Jumalan koskettamat ovat kipeimmin kokeneet Jumalan hiljaisuuden.


On rakennettava sen varaan, että Jumala ei selitä emmekä me kykene selittämään.



- Juhani Rekolan (1916-1986) ajatuksia (Kotimaa nro 9/2014)




Lähetetty iPhonesta