Kukaan ei uskoisi, että kuvassa näkyvä auto on naisen käytössä. Oli se vaan niin likainen sisältä. Koko talvi meni niin, ettei voinut autoa imuroida, kun aina oli liian kylmä/märkä/tuulinen... Tai jotain muuta "liian". Ja koska ei ollut lunta, hiekkaa kantautui sisälle ihan älyttömästi.
Tänään sitten otin itseäni niskasta kiinni ja pesin auton ensin tuolla asemalla ja sitten vielä täällä pihassa jynssäsin ulkopintaa ja vanteita. Sitten höyrypesurilla kävin vielä sisätilat läpi. Kyllä nyt voi ottaa kyytiin jopa vieraitakin kyytiläisiä.
Mulla on vähän identiteettikriisi... Sanotaan, että miehet potevat autokuumetta, mutta kyllä minäkin poden, vaikka en mikään mies olekaan. Porvoossahan pojat bongasivat tuollaisen poikien unelma-auton. Mutta näin minä siellä omankin unelma-auton. Olinhan minä jo sitä käynyt katsomassa puolitoista vuotta sitten liikkeessä, mutta nyt näin liikenteessä. Mutta, mutta... Ee oo rahhaa. Ja nämä kilometrit, mitä tässä meidän autossa on (en uskalla edes mainita), sanovat nuo asiantuntijat, ettei tässä automerkissä ne vielä ole oikein mitään. Mutta arvo laskee koko ajan kohisten :(
Joten ajellaan tällä sinisellä edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti