Ja loma tulee todella tarpeeseen. Olen ollut niin väsynyt, että olen tehnyt nämä velvollisuuteni ihan vaan sitkeydelläni. Ja koko ajan olen pelännyt, että jotain pahaa taas tapahtuu. Yritin ja yritän suojella itseäni. Tajusin, että nyt en kestä yhtään mitään enempää.
Näissä mietteissä sitten menin maistraattiin. Olin varma, että saan huutia. Ja nyt olisi tullut ihan asiasta. Olin myöhässä muutaman kuukauden. Sain kuitenkin siellä todella hyvää kohtelua. Ymmärsivät tilanteeni ja auttoivat tosi paljon. Meinasin vielä senkin takia siellä itkeä. Höh.
Muuten olen työstänyt reilut pari kuukautta taas vanhaa, vanhaa sanontaa "Tyhjän saa pyytämättäkin". Ja etsinyt vastausta sen problematiikkaan. Pyydänkö vai en? Odotanko vai en? Olenko passiivinen vai aktiivinen? Ja koska olen, mikä olen, jään odottamaan. Is God in control?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti