tiistai 26. tammikuuta 2016

Minun rakas kotini

Pimeän ajan valaistuksessa. Välillä kotini vähän haasteita. Mutta aina vaan tutustutaan enemmän ja enemmän. Sitten taas välillä unohdan sen oikut ja taas opetellaan uusiksi. Sen vaan sanon, että aika moneen sitä ihminen kykenee, jos on pakko ja jos viitsii!

2 kommenttia:

pippa kirjoitti...

ni iin. Meille tähän Tiittalantien alkupäähän on iskenyt kyntensä vaarallinen lorvi, ei anna mitään saada aikaseks. Kuka tulis karkottamaan sen!!! Vuokko!!!

kypsi kirjoitti...

Kaunis! Oma koti kullan kallis!