Että olikin niin ihana metsäretki! Oli runsaasti uusia hajuja. Ja niin sitä piti kirsunsa työntää oikein syvälle lumihankeen ja nuuhkia... Joo-o. Selvästi oli muutama orava ollut liikenteessä ja oli syönyt kuusenkäpyjä. Olivat jättäneet vaan roskat jäljelle. Ja jänikset, niillä sitä oli viime yönä ollut lystiä. Pitkin metsää ja pihamaata olivat hypelleet ja lannoitetta jättäneet jälkeensä.
Jäljet. Niin mielenkiintoiset. Me jätämme jälkiä omaan elämäämme ja toisten elämään. Jätämme jälkiä niin sanoin kuin teoin. Mutta myös silloin kun emme sano tai emme tee, vaikka pitäisi. Millaisen jäljen jätämme itseemme ja toisiimme? Sitä olen viime vuosien aikana paljon pohtinut. Ei turhaan Raamatussa sanota asioita kielestä ja sanoista. Ja pyydetä niiden käyttöön apua...
1 kommentti:
se on totta.
Lähetä kommentti