Tässä muutama vuosi sitten pääsiäisenä tajusin, että mitä parhain tapa käsitellä elämän pahoja asioita, on mennä järven jäälle kävelemään. Siellä Mimi saa juosta vapaana ja minä saan omissa miettiessäni mennä. Ei tarvitse vahtia, ettei Mimi jää auton alle. Ja minun ei tarvitse kohdata ketään, vaan saan rauhassa itkeä ja vaikkapa huutaa ääneen omaa tuskaani.
Tänä vuonna jäällä on ollut hankala liikkua. Lumen alla oli pitkään paksu vesikerros ensimmäisen jään päällä. Nyt muutama viikko sitten oli sen verran pakkasta, että vesikerros myös jäätyi. Ja nyt kun alkaa olla kunnon hankiiset, pääsen taas Mimin kanssa jäälle. On taas sen verran asioita ja mietittävää tullut. Ja kyllähän aikaa jäällä kuluu, mutta onneksi aurinko lämmittää!
Ja toisekseen, jäällä on mitä mainiointa antaa hermojen levätä. Nauttia lämmöstä, lintujen laulusta, vapaudesta, maisemista, avaruudesta, kaikesta hyvästä, mitä myös olen saanut!
Ja toisekseen, jäällä on mitä mainiointa antaa hermojen levätä. Nauttia lämmöstä, lintujen laulusta, vapaudesta, maisemista, avaruudesta, kaikesta hyvästä, mitä myös olen saanut!
Lähetetty iPhonesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti