Koskapa tämä on tällainen "yleinen" blogi, en varsinaisesti kirjoita tänne mitään kovin syvällistä ja tärkeää. Kunhan jaan noita kuvia, kun en enää harrastele kuvien kehittämistä ja valokuva-albumeita muuten.
Nyt kuitenkin löysin netistä erään erittäin hyvän runon ja laitan tähän sen otsikon, jos haluat käydä sen lukemassa:
Kuule se mitä en sano
Charles C. Finnin vuonna 1966 kirjoittama runo
Elämä kutsuu meitä pysähtymään. Kohtaamaan itsemme ja toisemme. Tutustumaan. Kohtaamaan kipumme. Tunnistamaan ja tunnustamaan omat pimeät puolemme. Vasta kun sen teemme, osaamme kohdata toisemme tasavertaisena rakentavasti.
Mutta.... On niin paljon helpompi lisätä vaan kierroksia ja vauhtia. Ei tarvitse kohdata omia kipuja. Kipu on niin paljon helpompi ulkoistaa tai piilottaa.
No, jätetäänpä tämä tähän... Ettei mee liian syvälliseksi.
Muuten....
Toivotan Sinulle erittäin mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua! Täällä ainakin paistaa aurinko upeasti. Vähän liian kylmä on vielä minun makuuni.
1 kommentti:
Luin runon. Siinä oli ehkä liiankin monen todellinen tarina.
Lähetä kommentti