sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Sinulle...

Olkoon siinä sopivasti Onnen, Ilon ja Rauhan hetkiä. 

Kuluneesta vuodesta kiittäen

Mielelläni en omia kuvia tänne laittele, mutta olkoon nyt vuoden 
lopun kunniaksi. Äkkiäpä tämä vuosi on kulunut. Paljon tapahtunut 
taas. Ja tämä loppuvuosi oli todella mielenkiintoinen ja siitä olen 
kiitollinen. 

torstai 21. joulukuuta 2017

Tämän päiväinen joululounas

Tässä pieni otos tämän päivän valmistamastani joululounaasta. 
Ja paikasta, missä se nautittiin.

lauantai 16. joulukuuta 2017

Kävin vähän ostoksilla 😂

Ensi viikko on sen verran työntäyteinen, että on pakko aloitellaan joulun valmistelut ajoissa. Ja mikä sen mukavampaa, kuin tehdä joulun ruokaostokset samaan aikaan kuin ”muutama” muukin. Tosin sen verran meitä lykästi, että olimme jo poistumassa, kun hurja määrä ihmisiä vasta tuli ostoksilleen.

Nyt vaan sitten tänään teen mahdollisimman paljon esivalmisteluja, että viikon päästä ei ole kuin paistamista. Ja tietysti kalojen valmistamista. Ja viime hetken ruokaostokset enää.

Ai, kuinka tykkäänkään tehdä näitä niin perinteisiä jouluruokia ❤️

lauantai 2. joulukuuta 2017

Hiljaisuus...

... vain tuulen humina puiden latvassa.
Tämä hetki. 
Ei yhtään enempää.
Se riittää.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Edes vähän talven tuntua



Järven pinta on sen verran kohmeessa, että kevyt lumi jää pinnalle.
Rico kyllä yritti jäälle, mutta totesi homman vähän riskaabeliksi. 😂

lauantai 26. elokuuta 2017

Ajankulukseni tekemiäni



Askartelua ja leipomista. Kaiken sen marjankeruun ja mehun
keiton ohessa. Enemmän olisi tekemistä kuin aika antaa myöten.


My Sweet Home


Rakastan kotiani, sen jokaista neliötä. Kotini on linnani, turvapaikkani, sotasataman. Iloitsen siitä ja nautin joka hetkestä, jonka saan viettää siellä. Vaikka totuuden nimissä joskus työläännyn kaikkeen siihen työhön, joka tähän liittyy. Silti toivon, että saan viettää täällä vielä mahdollisimman kauan aikaa.


En ole syksyihminen, mutta rakastan syksyn lämpimiä värejä. Kynttilän valoa.
Kuulaita, raikkaita päiviä. Takkatulta. Saunan lämpöä pimenevässä illassa.
Mutta muuten en tykkää syksyn koleista, sateisista päivistä. Sellaiset päivät tunnen luissa ja ytimissä. 

keskiviikko 23. elokuuta 2017

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Citykoira landella

Joku on niiiiiiiiiiiin onnellinen 😇
"Miten niin pitää mennä pesulle? Siis miksi ihmeessä? Ei pieni koira ymmärrä"

perjantai 18. elokuuta 2017

Tällaisia olen tänään väkertänyt


Ja tästä mulle vielä maksetaan! 😊. Nimittäin ansiotöissä
tein myyntiin Finmariin näitä syksyisiä kransseja.
Täytyy kai tehdä itsellenikin. Tykkään niin tehdä käsitöitä ja
tällaisia askarteluja. Ja aina olisi kiva kokeilla ja oppia uutta.

Vähitellen kotini pukeutuu syksyn väreihin




maanantai 14. elokuuta 2017

Siellä ne nyt on...

Monta mottia kuivaa koivuhalkoja odottaa ensi talven saunan lämmityksiä. 
Kyllä me poikien kanss ahkeroitiin 😊

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Tyytyväinen tähän päivään


Nurmikko on ajettu. Mustikassa käyty. Ystävää tavattu.
Polttopuut sisällä liiterissä. Polttoöljykuorma tullut.
Komposti tyhjennetty.

Mukava päivä tänään

Ensin käytiin mustikassa ja sitten tultiin tähän meille. Ja se pakollinen kuva 😊
Oli oikein hyvä vertaistukitapaaminen 😍

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Katsokaa, mitä olen saanut 😍

Nämä peittoaa mennen tullen maailman kalleimmat "herkut". Olen niin otettu ja onnellinen, kun taas sain tuomisia Kesälahdelta. Olette niin ihania! Ja tämä yksi perhe Jyväskylästä... kiitos taas teillekin 😍. Olen niin otettu, että itken.

Minä ja rakkaitani


Vielä näitä samoja kuvia...

Sitten me vielä oltiin yhdessä



Omien rakkaideni kanssa Huttulahdessa.


Suvun matriarkka



The Persoona. Ihminen, jota kunnioitan valtavasti. Enkä ole ainoa.
Hän oli vahva. Hän on minulle esikuva ja ihmetyksen aihe. Onhan
Elämäntilanteessamme niin paljon yhteistä.
Jälkeen jäi tyhjä paikka.


Saattoväkeä



Viimeiset hyvästit




Haudalle menossa





Muistojuhlasta




5.8.2017 Kesälahdella




lauantai 5. elokuuta 2017

Ikävä 😢



Vaikka järki sanoo, että hänen on nyt parempi, niin silti ikävä jää meille tänne jääneille. Enää ei ole hän fyysisesti läsnä. Ei ole kättä, mitä koskettaa. Hiuksia, joita silittää. Hauskoja sutkautuksia , joille nauraa.
Jäljelle jäävät muistot. Ne nyt ovat tänä kesänä kovastikin aktivoituneet. Miten monesti taas ollenkaan Huttulahden mantuja astellut mielessäni. Käynyt kalassa. Nostanut verkkoja ja varannut veneen laitaa, ettei verkot repeenny. Käynyt navetassa. Astunut paljain jaloin lehmän.... ja aina mukana on ollut Eini, Raimo ja Pirjo. Töitä tehtiin, mutta osattiin irroitellakin. Olen saanut elää rikkaan nuoruuden. Elänyt sitä niin kaupungissa kuin maalla.