Käytiin taas marjassa. Voi, miten nautinkaan tuolla metsässä olosta. Siellä saa olla niin rauhassa yhdessä Jumalan kanssa. Miettiä tätä elämää. Miettiä, miksi elämä menee, niinkuin menee... Taistella väkisin esille pyrkivää kyynisyyttä vastaan. No, eipä tästä sen enempää tällä foorumilla. On vähän turhan alaviritteistä tekstiä. Parempi miettiä, mistä olen kiitollinen.
Niin, minulla on upeat, rakkaat lapset, ihana koti, ihan siedettävä "tyhmä" koira, ihania, rohkaisevia sukulaisia ja ystäviä... Kyllä, paljosta olen kiitollinen Jumalalle. Ehkä, kun jotain kallisarvoista menettää ja unelmat menevät uusiksi..., oppii huomaamaan ne helmet elämässään.
2 kommenttia:
Todellakin.
Eikös joku oo todennu aikoja sitten,"Että nyt metsäkirkkoni olla saa,voin siellä palvella Jumalaa.Terapiaahan se parhaimmillaan on mehässä kävely,ainakii jos vielä hyvin marjoja löytyy.Mie tykkään kanssa kävellä siellä.
Lähetä kommentti