Voi, miten nautinkaan, kun tuuli puhaltaa tuolta "järven" selältä tähän rantaan tuoden mukanaan pieniä lumihiutaleita! Olen aina nauttinut näistä ilmoista. Muistan nuorena lähteneeni mielelläni kävelemään pitkin Porvoon katuja silloin, kun oikein puhalsi ja tuiskusi. Miten mukava olikaan puskea tuulta vasten, kun päällä oli tarpeeksi vaatetta. Se muuten on jännä, että Porvoossa pienempikin pakkanen tuntuu kovemmalta kuin täällä keskellä Suomea.
Tässä kaemmin aikaa sitten, eräs ihminen sanoi minulle, ettei ole onnellinen. Jäin miettimään tuota lausetta itseni kohdalla. Kysymykset askarruttivat ja askarruttavat minua edelleen. Mitä on onnellinen elämä? Onko olemassa onnellista elämään vai onko olemassa vain onnellisia hetkiä (kyynikkona olen kallistumassa jälkimmäisen puolelle elämän opettamana). Mitä on onnellisuus? Onko se sitä, että kaikki elämän alueet on reilassa? Vai onko se sitä, että nämä elämän osa-alueet ovat suht koht tasapainossa? Voiko onnellisuutta laittaa ihmisten varaan? Entä kuinka paljon voi elämässä tuhoutua ja silti kokea onnellisuutta? Uskovaisina vaan on niin helppoa heittää Raamatun lauseita ja siten kovin hepposesti mitätöidä toisen tunteita ja elämän tilannetta ja samalla kokonaan tätä toista ihmistä.
Tässäpä muutamia ajatelmia onnellisuudesta...
* Ei ole olemassa onnellista elämää, on olemassa vain onnellisia hetkiä
* Kell' onni on, se onnen kätkeköön (Miksi?)
* minun onneni on olla Jumalaa lähellä
1 kommentti:
Siinäpä sitä onkin pohtimista. Onnellisuus? Onko se hyvä mieli, rauha, turvallisuus,terve itsetunto... miten onnelliseen tilaan päästään? Viisaat sanovat: jokaisen pitää oikeasti kokea olevansa tärkeä, arvokas, tarpeellinen. Tää olis kai lähimmäisten, ystävien, tuttavien, elämässä mukana kulkevien tehtävä. Pitemmälle pohtiessa tuntuu että kaikki ollaan onnettomia koska ei pystytä sanomaan toiselle näitä tärkeitä asioita ja vielä tarkoittamaan sitä. Meillä on sanat, tieto mutta meiltä puuttuu voima vai rakkaudeksiko sitä sanotaan. Jaksasko sitä tunnustaa virheensä, aloittaa alusta ja pyytää apua nähdä lähimmäinen niin kuin Jumala hänet näkee ja arvostaa. Eräs psyykkisesti sairas,(mutta viisas) ihminen sanoi kerran ettei usko Jumlaan tee niinkään onnelliseksi mutta se on oikein. Että tietää tekevänsä oikein!!! Jatkukoon pohdiskelu...
Lähetä kommentti