Pyhäinpäivänä

Eipä olisi uskonut kolme vuotta sitten...
Meidän perheen hyviin, perinteisiin tapoihin kuuluu käydä haudoilla muistelemassa edesmenneitä rakkaitamme. Se ei todellakaan ole mitään vainajien palvontaa! Haudalla käynti antaa oivallisen tilaisuuden käydä läpi tätä surua, mikä meitä on kohdannut. Onhan se tosiasia, että niin paljon ikävää on tapahtunut senkin jälkeen, että tämä Timon kuoleman käsittely on jäänyt vähän kesken. Nyt oli taas hyvä yhdessä lasten kanssa muistella Timoa. Miettiä niitä tuntemuksia, mitä oli silloin ja mitä on nyt. Meille isi on vielä kovasti lähellä. Ja siitä olen tämän kaiken keskellä onnellinen, että ehdimme elää niin kiinteän perhe-elämän. Ehdimme perheenä matkustella. Kokea paljon. Olla yhdessä.

Pari mun aiemmin vietyä kynttilää vielä paloi. Nyt vietiin vielä neljä.

The place...