On niin tyhjää... :(

Uuteen kotiin

Vielä jäi kovasti keskeneräiseksi muutto, kun lähdimme. Ukin piti vielä tänään ajaa Kesikselle... Olohuoneeseen tuli väärä matto... Se menee vaihtoon... Mutta ne on pikkujuttuja, kun muuten alkaa olla huonekalut, astiat ja tekstiilit kasassa.

Tänään on tunteita herättävä päivä

Isä tuli peräkoukkuautoineen auttamaan muutossa.

Muistan vielä niin hyvin, kun Timo tuli minun muuttokuormaa Porvoosta hakemaan Sepon autolla. Timo ajoi edellä ja minä perässä Golfillani. Se tuntuu tapahtuneen eilen. Niin selvästi vielä muistan.

Tänään on minun vuoroni "heittää" poikanen pesästä ulos. Ja rukoilla Taivaan Isän varjelusta ja siunausta tulevalle. Hyvin järkeviltä nämä nuoret vaikuttavat ja uskon heidän selviävän. Tämä on sitä luopumista taas...

Ei kovin kummoista

Vastaleivotut sämpylät ja lohikeitto. Näitä ajattelin tarjota tänään mun ulkomaisille vieraille. 

Kynnys on ylitetty

Mun ensimmäinen Brita-kakku.

Sini lohdutti mua niin ihanasti, kun valitin sitä, etten mä osaa tehdä tätä kakkua niin hyvin kuin Pippa. Sini sanoi, että "sillä ei ole ketään, joka olisi syönyt Pipan kakkua. Ei ne tiedä, miltä sen kuuluisi maistua." Minun ihana, viisas tyttäreni!

Tämän päivän otoksia

Tulin jo illalla takaisin kotiin. Kunhan olin siivonnut jälkeni. Kotiin ajaessa nukutti kovasti, , mutta puhuin pitkään puhelimessa, niin en päässyt nukahtamaan rattiin.

Nyt sitten taas ei nukuta ollenkaan... On niin paljon ajateltavaa.

Tuo alhaalla oikealla oleva kuva on aika mielenkiintoinen. Tiedättekös, mikä se on? Tuossa päivällisen aikaan tapahtui mielenkiintoinen tapahtumaketju. Orava oli löytänyt ison kuusen kävyn ja se piti saada johonkin talvisäilöön. Ensin se yritti etsiä yhdestä autosta täydellistä varastointipaikkaa. Ei löytynyt. Sitten orava palasi kuusen juurelle. Siitä se sitten meni ensimmäisen auton alitse, jatkoi matkaansa ja löysi täydellisen paikan kävylleen! Mun auton takarenkaan vanteen! Siellä käpy nököttää somasti jarrupalojen edessä, kun olin lähdössä kotiin. En raaskinut varastaa oravan muonaa, vaan kaivoin sen esille ja jätin siihen maahan sen oravan noudettavaksi.

Joo-o. Kiva oli olla taas Vilppulassa! Kunpa se olisi vähän lähempänä...

Täällä taas

Mä oon leipuri ;)

No, otsikko on lähinnä vitsi. Olen nimittäin nyt parina päivänä ollut osaksi leipomossa. Pari uutta tuotetta tehtiin. Toinen on kanelimunkki ja toinen mustikka-vaniljakreemipulla. Tuo alakuva on sitten. Tältä aamulta. Sen tämän päiväisen leipurin kanssa me ollaan varsin runsaskätisiä. Ei siis kovin hyvää katetta tekeviä työläisiä: asiakkaat tykkää, yrittäjä ei ;) . Nimittäin muutamasta munkeista tuli vähän isoja. Oli kuulemma ollut mielenkiintoista nähdä, miten jotkut miesasiakkaat etsimällä etsivät ja valitsivat sitten nämä isot possumunkit.

Mulla tosiaan on ollut tosi mukavia päiviä. Töissä ja Vilppulassa ja kotona. Mulla on ihania työkavereita, joiden kanssa on hienoa tehdä töitä. Vilppulassa saan kokea sellaista hyväksyntää ja rakkautta, joka hoitaa sielua. Ja tietty kotona näiden nuorien kanssa. Eilen tehtiin upeita löytöjä nuoren parin omaan kotiin. Niistä olen tosi iloinen. Ja eilen illallakin oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä tapahtuma. Ja nyt vielä lähden kohta puoliin ajelemaan Vilppulaan. Huomenna siellä on taas juhla-ateria. On ilo auttaa heitä ja palvella näitä suloisia vanhuksia siellä! 

Pyhäaamua

Istuskelen aamua tässä terassilla. Mukavasti peiton alla kuunnellen sateen ropinaa. Kirja odottaa lukijaansa. Ja kaikki muut nukkuvat. Hetki rentoutumista ennen töihin lähtöä.

Täss olis aikas upea talon paikka

Potretteja

Tälläkin kuvasarjalla on joku viesti

Käytiin vähän luonnossa

...ja löytyi aivan upeita paikkoja!

Kotona auringonlaskun aikaan

Evankelistakodilla 3

Evankelustakodilla 2

Evankelustakodilla 1

Kahvihyytelöä tämän päivän jälkiruokana

Hyvää yötä näistä maisemista!

Ja kuulen sorsastuskauden alkaneen :(

Vilppulassa

Tein piiiiiiitkästä aikaa borssikeittoa. Ja huomasin, että kannattaisi tehdä useamminkin. Ja keiton kanssa tietty sämpylöitä...

Käytiin ostamassa Putinjuustoa

Mä oon niin " IN" nyt!

The Day

Tämän päivän hetkiä. Nämä kuvat puhuvat paljon sille, joka tietää tai muistaa. 

Nämä kuvat kertovat ajatukseni.

Vietettiin aikaa yhdessä

Kuvaaja ei vaan oikein ollut tehtäviensä tasalla. Tai kuvaaja oli vähän tärähtänyt.

Mutta eni vei... Maisteltiin vähän srilankalaista ruokaa ja paratha leipää. Ja jutusteltiin.

Mulle tämä päivä oli parempi kuin vuosi sitten. Ja se on ihan hyvä. Tämä loppuvuosi on aina haasteellista. Mutta onneksi mulla on tsemppaajia. 

Oli muuten mielenkiintoinen palaveri tänään. Myös siellä oli oiken hyvä olla ja paljon ajateltavaa jäi siitäkin keskustelusta.

Kesän ensimmäinen muurinpohjalettu

...enkä ole edes myöhässä! Tässä on vielä vajaa kaksi viikkoa kesää jäljellä.

Tuotekehittelyä

Me voitais perustaa ravintola... Näistä tuli aikas hyviä.

Löytyi tällainen hyvä artikkeli...

http://www.prevention.com/mind-body/emotional-health/best-and-worst-things-say-when-someone-dies

Yritän linkittää tämän tähän blogiin, jospa onnistuisi. Te, jotka osaatte englantia, niin kannattaa lukea. Jos joskus joudutte tilanteeseen, että läheisenne on menettänyt jonkun tärkeän viereltään. Itse koen tämän asian erittäin tärkeänä.

Syksy saapuu

Mun kukkia

Aurinko laskee

Kaksi päivää olen loman jälkeenollut töissä. Mukava oli palata töihin, jo olikin ikävä työkavereita. Vähän tuli syötyä liikaa lomalla ja löhöiltyä, nyt sitten on oivallinen tilaisuus ottaa itseään niskasta kiinni ja saada itsensä taas ruotuun. Siellä töissä on helpompi seurata sitä, mitä suuhunsa pistää. Saa motivaatiota siihen. Täällä kotona kun on yksi kokki ja yksi leipuri mun lisäksi, niin aina ilmestyy jotain mielenkiintoista. "Onneksi" he siirtyvät omaan huusholliin. Sitten meillä taas palataan "yksinkertaista-perus-ruokaa-ei leivonnaisia" -elämään. 

Kaupungissa

Suomalaisuuteen tutustumassa

Suomalaisuus on mm metsää, järviä ja niiden antimia. Lakat ostettiin kyllä torilta.

Tulevaan kotikaupunkiin tutustumassa

Lämmintä sunnuntaita!

Olipa mukavat juhlat!

Kotona mua odotti ruoka

Vävy oli tehnyt aitoa maistuvaa kotimaansa ruokaa! Kyllä siinä suomalainen on ihan toista laitaa. Ihanaa oli syödä toisen tekemää ruokaa. NAMI! Tosin täytyy vielä tovin totutella tuliseen ruokaan. Nyt vielä sai lepytellä vähän suutaan sen jälkeen.

Tällaisia olen tänään väsännyt

Itse en ollut oikein tyytyväinen näihin koristeltuihin. Koristelu ei ole mun vahva laji. Maustaminen on mulle helpompaa. No, näitä voileipäkakkujahan en ole niin paljon tehnyt, selitys sekin.

Näissä sitä puuhaa riittää!

"Eikä meillä ole mitään työkaluja..."

Näiden kanssa tunnen niin selkeästi oman vajavaisuuteni. En ymmärrä näistä vehkeistä muuta kuin sen, että ne ovat vaarallisia! Ja aina näiden kanssa tulee jotain. Voi, miten tunnen oman riittämättömyyteni. Se on aika kauheaa. Ja samalla tulee kauhea suru. Se onni tietysti on, että on muutama ihminen, jotka auttavat poikia näissä jutuissa. Varsinkin Roni on työllistänyt Niemisjärvellä yhtä perhettä. Ihan hävettää, mutta olen kiitollinen. Mulle se olisi mukavampaa, jos pojat harrastaisivat virkkausta, neulomista, ompelemista, lukemista... Niissä mä osaisin auttaa!

Kakun kimpussa

Nämä ovat nyt valmiina

Kaksi kuivakakkua on valmiina, suklaa ja kardemumma. Sitten tein tuollaisen täytekakun. Samanlaisen kuin silloin keväälläkin. On sellainen mun kehittelemä "kevyempi" versio suklaakreemikakusta.
Täytin myös kahdeksan voileipäkakkua tänään. Itseasiassa mun piti tehdä vain kuusi, mutta teinkin niistä vähän matalampia, ovat helpompia leikata. Huomenna on sitten niiden koristelu. Toivottavasti onnistuvat. Mun edellisistä tekemisistäni voileipäkakuista on jo aikaa, taidetaan laskea kymmenissä vuosissa. Niin se aika kuluu. Vähän jännittää miten onnistun, kun sinne on tulossa ammattilaisiakin...

Kävi taas hassusti

Mimin kaveri jäi eilen ukkoskuurojen ulos ja nyt se on kuin uitettu koira. Taitaa pyykkikone kutsua tätä. Ja siitähän meidän musta makkara EI tykkää. Paitsi taitaa makkaraakin päästä pesuun: SE aika alkaa olla ohi, joten oikein perusteellinen pesu odottaa Mimiä. Tosin sille itselleen siitä ei puhuta mitään.

Eh, mä vähän imuroin...

En uskalla vielä tunnustaa Ronille. Täytyy mennä kaivamaan pölynimurin pölyastiaa. Onneksi tyhjensin sen muutama viikko sitten! Ei oo niin paljon kaivelemista.

Ja Mimi on kumpaakin saattelemassa

Viimeinen kouluvuosi alkaa

Meidän pihasta tänään

Eipä hääppöseltä näytä

...vadelmasato tänä vuonna. Yritin muutaman kerätä, mutta sitten ajattelin, että anti olla. Taas lause pitää paikkansa: "Tyhjän saa pyytämättäkin". Antaa ampiaisten ja mehiläisten nauttia tänä vuonna näistä matoisista marjoista. Nimittäin ampiaisia ja mehiläisiä oli ihan mahdottomasti näissä marjoissa kiinni. Sai tarkkaan katsoa, mihin sormensa pisti.

Vähän vitamiineja talteen

En mä näitä säilö kovin paljon. Vielä on viime vuotisiakin pakkasessa, kun se stoppi niiden syömisellä tuli. Mutta pienen ämpärillisen keräsin näitä marjoja sekaisin ja pakastanut ne annospusseihin. Loput olen sitten puhunut muille. Ei ne pensaisiin jää.

Kaapintyhjennysruoka

Ei näytä herkulliselta, mutta oli tosi maistuvaa... Keräsin paistinpannulle kaikkea loppuja, mitä jääkaapista löytyi ennen kuin ne homehtuvat. Lautaselle sitten lisäsin purkin pohjia: kesälahtelaista muikkua, fetaa ja turkkilaista jogurttia

Metsässä

Kävinpä tuossa metsässä katsomassa, olisiko siellä mustikoita. Kuten kuvasta näkyy, olihan siellä... Noukin melkein kaikki pois, mitä löysin. Nooooo, yhden ison hämähäkin noukin ämpäristä pois ja jätin metsään. En enää taida sinne mennä.

Mietin näitä vähäisiä marjoja noukkiessa, että mitä olen valmis tekemään saadakseni haluamani/tarvitsevani. Miten "alas olen valmis vajoamaan" sen takia? Mutta ei todellakaan laittomuuksiin... ;) . Jos rahkeet eivät riitä vaihtoehtoon A, tyydynkö vaihtoehtoon B tai C.... Laskenko rimaa? Olenko valmis luopumaan periaatteistani? On se niin vaikeeta.

Aina täällä sattuu ja tapahtuu

Ja mä niin tykkäisin, ettei tapahdu ja satu. Se tekee kipiää...

Nyt löytyi tämä

Oli oikeasti pikainen käynti