Isä tuli peräkoukkuautoineen auttamaan muutossa.
Muistan vielä niin hyvin, kun Timo tuli minun muuttokuormaa Porvoosta hakemaan Sepon autolla. Timo ajoi edellä ja minä perässä Golfillani. Se tuntuu tapahtuneen eilen. Niin selvästi vielä muistan.
Tänään on minun vuoroni "heittää" poikanen pesästä ulos. Ja rukoilla Taivaan Isän varjelusta ja siunausta tulevalle. Hyvin järkeviltä nämä nuoret vaikuttavat ja uskon heidän selviävän. Tämä on sitä luopumista taas...
2 kommenttia:
Minuakin ihan itkettää,kun muistan ,miltä tuntui,kun sinä lähdit ja siitä on kuvakin,ja nyt kun katson tuota kuvaa,kun Sini lähtee,ei oikein mikään ole enää entisensä,"napanuora" katkeaa.
tUNNELMA ON KUIN HAUTAJAISISSA.
Lähetä kommentti