"Eikä meillä ole mitään työkaluja..."
Näiden kanssa tunnen niin selkeästi oman vajavaisuuteni. En ymmärrä näistä vehkeistä muuta kuin sen, että ne ovat vaarallisia! Ja aina näiden kanssa tulee jotain. Voi, miten tunnen oman riittämättömyyteni. Se on aika kauheaa. Ja samalla tulee kauhea suru. Se onni tietysti on, että on muutama ihminen, jotka auttavat poikia näissä jutuissa. Varsinkin Roni on työllistänyt Niemisjärvellä yhtä perhettä. Ihan hävettää, mutta olen kiitollinen. Mulle se olisi mukavampaa, jos pojat harrastaisivat virkkausta, neulomista, ompelemista, lukemista... Niissä mä osaisin auttaa!
1 kommentti:
Eihän kaikki miehetkään ossoo konneita korjailla.Kyllä ne pojat kohta korjailoo ihe.Tuosta naapurista kuuluu millon minkiinlaista ääntä,kun pojat mopoja laitteloo,ja välillä mopot antaa sellasta ääntä,ettei meinoo jaksoo kuunnella.
Lähetä kommentti