...Tehdä ruisleivän ihan taikinanteosta uunista poisottoon asti ihan itse. Siis oikean leipurin valvonnassa. Onhan se kuitenkin tosiasia, etten ole mikään ammattileipuri. Olen ihan vaan kotileipuri. Toki teen ruisleivän kotona omaan käyttöön ja voin joskus jopa antaa sitä muille. Onhan siinä kynnystä tarttua haasteeseen, sillä nämä leivät kuitenkin oli menossa myyntiin, ostajat maksavat näistä mun tekeleistä.
Oli muutenkin todella hauska työpäivä. Me kaksi punapääleipuria pistimme parastamme ja annoimme kovan työtahdin siivittämänä myös sanan säilän lentää. Ja kyllä nauru raikui. Eikä vaan meidän kahden vaan muidenkin. Saattoi siinä asiakkaat ihmetellä, mikä se niin hauskaa on. Eihän työssä saa olla hauskaa... Vai? Sanoinkin, että koska kaikesta hauskasta saa aina maksaa, niin kohta meidän pitää maksaa siitä, että saamme tulla töihin... Huom! Tämä oli sitten vitsi. Siis tämä maksu homma. myönnän, että mulla on omanlainen huumorintaju. Ja aika samanmoinen on kyllä muutamalla muullakin meillä töissä... Ja se on helpottavaa, kun saa nauraa itselleen! Ja siinä sitä iloa sitten piisaakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti