Odotin tosi kovasi pääsiäistä etukäteen. Oli sellainen kiva odotuksen kutina.Ja nyt se on ohi. Kovin oli tunteikas ja siksikin aika väsyttävä. Ja olihan tietysti alkuosa juhlapyhistä töitä. Onneksi minulla on ystävä, joka tuntee minut varmaan kaikkein parhaitten ja jolle sitten itken itkuni. Tämä ystäväni on mua parikymmentä vuotta vanhempi ja monella lailla niin erilainen, mutta hän osaa "käsitellä" minua. Häneen luotan.
Kuopiolaiset sitten lähtivät tänään illan suussa. Sekään ei ollut kivaa. Ja taas oli itkun paikka. Nyt on niin tyhjää. Niin yksinäistä. Nautin niin paljon siitä, että tässä meillä on porukkaa enemmän. Saan tehdä oikein paljon hyvää ruokaa. Leipoa. Ei tarvii itse syödä kaikkea. Hyvin tuntuu pöperöt uppoavan tähän porukkaan. Se tuntuu niin mukavalta, kun ruoka maistuu!
Söin muuten nyt pääsiäisenä lammasta. Tein siihen marinadin alkuviikosta. Ja paistoin sitä monta tuntia sunnuntaina. Ihan onnistunutta siitä tuli. Mutta sen huomasin, ettei mun maha enää kestä raskaampaa ruokaa eli punainen liha ei jatkossakaan taida kuulua mun ruokavalioon. Niin hyvin olen siitä päässyt eroon. Tosin se vähän hankaloittaa, kun pojille kuitenkin pitää tehdä liharuokaa. Mutta vähän viitseliäisyyttä se vaan kysyy, että tekee jotain muuta itselle. Tai sitten syön leipää... Tämän hetken herkkunon paahdettu ruisleipäpalanen leviteellä ja juustolla tai avokadolla... Suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti