Marrasmietteitä

Aika ajoin on hyvä pohtia elämäänsä. Tehdä välitilinpäätöstä. Mistä ollaan tultu ja miksi ollaan tultu tähän tilanteeseen.

Ehkä joku tarkkasilmäinen ja rivien välistä lukemaan kykenevä on huomannut, että elämäni on ollut aika lailla vaiheessa. Kulunut vuosi on ollut, lievästi sanottuna, kauhea. Ja kulunut kesä oli oikein pisteenä i:n päällä. Koko elämäni on ollut aikamoisessa kaaoksessa. Sitä on ravistettu. Sitä on seulottu. Monet tukirakenteet ovat hajonneet ympäriltäni pieniksi siruiksi. Olen joutunut arvottamaan monet asiat uudelleen. En enää hallinnut mitään. Paitsi yhtä asiaa. Ja loppujen lopuksi sekin alkoi hallitsemaan minua. Ja se ei ole hyvä. Sairastuin. Ja sairastan edelleen. Tiedän, että tässä rinnallani olleilla on ollut vaikeaa. Ja varsinkin Sinillä on ollut kova kohtalo. Nähdä se, että äiti on "langennut" samaan juttuun, kuin hän joitakin vuosia sitten. Tällä hetkellä elän edelleen veitsenterällä. Joudun todella tarkkaan rajaamaan ja suojelemaan itseäni. Mitään tällaista ei ollut edes silloin vuonna 2010 ja 2011. Miksi sitten nyt kävi näin? En tiedä.

Kesän elin aikamoisessa pimeydessä, myös hengellisesti. Huusin Jumalan puoleen, mutta siellä oltiin aivan hiljaa... Eräänä päivänä tässä syksyllä ollessani yksin kotona! Avasin Raamatun ja luin ääneen erään kohdan. Huusin Jumalalle, että "nyt en pysty enkä kykene enää. Seisotko Sinä sanasi takana Pätevätkö lupauksesi myös minun kohdalla, vai oliko ne vain Israelin kansalle? Toimiiko Vanha
testamentti vielä tänään, vai oliko se vain silloin?" Kun silloin aamulla Jumalalle näitä ajatuksiani latelin, en tiennyt, että jo edellis iltana Jumala oli puhunut minusta ja lapsistani eräälle ihmiselle (jonka olein tavannut vain kerran ja jolle EN ollut puhunut mitään asioistani). Ja samaan aikaan, kun pidin neuvottelua Jumalan kanssa, tämä ihminen toimi tietämättäni. Ja niin sain avun juuri oikeaan aikaan. En kerro asiasta enempää näin julkisesti. Kyseinen henkilö haluaa pysyä tuntemattomana. Myös monien muiden ihmisten kautta olen saanut kokea suurta Jumalan apua ja johdatusta. He ovat olleet minua rohkaisemassa. Opettamassa luottamaan. Olen saanut oppia tuntemaan ihmeitä vielä tänä päivänä tekevän Jumalan. Hän ohjaa askeleitamme. Hän puhuu meille, jos vain haluamme kuunnella. Hän käyttää meitä, jos vain haluamme totella. Olenkin sanonut, että tavallaan olen tullut vasta tänä syksynä uskoon. Niin, olen saanut elää ihmeiden keskellä.

Tiedän, että moni voi pitää minua typeränä haihattelijana, varsinkin jos ei tunne minua. Minä en ole mikään tunneihminen. Ajattelutavaltani olen ennemminkin matemaattisesti ajatteleva enemmänkin ikuinen skeptikko. Nyt kuitenkin nämä tapahtumat ovat saaneet jotain muutosta minussa.

Tällä hetkellä olosuhteet eivät ole muuttuneet paljonkaan. Mutta hengellinen minäni on elpynyt. Katsantokantani asioihin on muuttunut. Koen suurta Jumalan johdatusta, läsnäoloa ja huolenpitoa elämässäni. Hän on lähettänyt elämääni ihania ihmisiä rinnalleni tukemaan. Ja olen saanut monia esirukoilijoita. Niin, tällä hetkellä suuri kiitollisuus täyttää minut.