Kärhö

Mikä saa Mimin kaiken huomion?

Tekiskö miel uida????

Ei munkaan!!!!!!! 

Tuuli oli tuonut just tähän meidän rantaan jään irrottamaa roskaa ja siihen oli jäänyt kiinni älyttömästi siitepölyä. Yäk!!!! Ja haju on kauhea. Tein ison ja raskaan homman ja nostin talikolla kasvillisuuden kuivalle maalle kasaan. Nyt odottelen kevyttä kesäsadetta, jotta voin turvallisesti pientä apua käyttäen polttaa ne.

Pieni on pihlajan alku

Ja maata myöten kasvaa, mutta niin vaan siinä on hieno kukkarypäs tulossa.

Vähän taas on mennyt viime päivät tässä elämäntilanteen arvioinnissa. Miettinyt tekemiäni valintoja.  Osa valinnoista on osunut nappiin ja osa siihen viereen. Miettinyt sitä, mitä olen uskonut. Ja mitä en. Monet asiat olen tajunnut vasta kauan tapahtuneen jälkeen. Keksinyt vastaukset vasta sitten, kun kysymykseen ei voi enää palata. Oon vähän hitaasti heräävää tyyppiä. Nyt kun olen saanut moneen asiaan välimatkaa, olen nähnyt monta asiaa tarkemmin. Kauempaa näkee paremmin.

Joskus kiipesimme Sinin kanssa korkealle mäelle. Sieltä näki kauas. Sieltä sai paremman käsityksen maisemista. Näki sellaista, mitä sieltä alhaalta ei huomannut, kun oli liian lähellä. Usein onkin niin, että noin kuvainnollisesti on kiitettävä ylös. Kiipeäminen on rankkaa. Ja usein varsin yksinäistä., mutta joitain ystävällisiä ihmisiä on hyvä olla auttamassa kiipeämisessä. Sieltä ylhäältä näkee, kuinka puista muodostuu metsä. Kuinka vedet halkovat maisemaa. Monet alhaalla olevat isot asiat oikeastaan ovatkin varsin pieniä. Silloin siellä mäellä Sinin kanssa ollessa näin, kuinka puita oli kaadettu ja jäljelle oli jäänyt aika ruma ja sotkuinen aukko. Sitä oli vaikea ja hankala tulla alas. Ja Mimilläkin oli himpun hankalaa kulkea. Koko aukko jotenkin ärsytti. Kaipa metsänomistaja halusi muuttaa puut rahoiksi. Kai se kuului jotenkin metsän hoitoon, mutta kaunista ja mieltä ylentävää se ei ollut. Mutta päästiinpäs sekin kuljettua läpi. Oli pakko päästä autolle ja kotiin. Se motivoi. (Samoin kuin helteellä kova jano. Olimme nimittäin ilman vesipulloa liikenteessä)

Näissä ajatuksissa olin, kun kuuntelin pitkästä aikaa radiota. Siellä oli alkamassa kuuntelijan toivelista. Ensimmäisenä oli seuraava Juha Tapion kappale. Koin sen jotenkin lohduttavana, vaikka en tarvitsekaan sitä, että kelpaisin kaikille. Kunhan edes joillekin ;) Ja kauneuskin on katsojan silmissä...

Hetken vielä tämä puoli maailmaa,
hetken vielä nukkuu yötä valkeaa
Sä mietit kuinka mikään satuttaa voi niin,
parhaat vuotes kaikki maahan poljettiin

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
Mut joku aamu mä tiedän sen,
sä heräät huomaamaan,
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

Ja sä oot kaunis vaikket enää tunne niin,
ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin
Hetken vielä nukkuu puoli maailmaa,
hetki vielä kirkas aamu aukeaa

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
Mut joku aamu mä tiedän sen,
sä heräät huomaamaan,
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
Mut joku aamu mä tiedän sen,
sä heräät huomaamaan,
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan.

Saattaa näitä marjoja tullakin syksyllä

Rannan kasvillisuutta

Kun oikein tarkkaan kuvia katsoo, näkee mustikan kukkia ja puolukan kukkien alkuja.

Aika vilakka aamu

Eiköhän tästä riitä mummille ja muillekin...

Kyllä nyt ahdistaa

Mimillä on kauluripakko. Tänään otettiin tikit pois. Vähän oli tulehdusta, mutta pääasiassa paraneminen on hyvässä vauhdissa. Kutina on ihan hirmuinen ja haavaa pitäisi päästä nuolemaan, mutta tuo typerä kauluri estää kaiken kivan. 

Voi tuska ja ahdistus!

Omenankukkien aikaan

Kyllä suomalainen on outo!

Ulkona on lämmintä vajaa 30 astetta ja suomalainen valittaa, miten on kuuma.

Saunassa on lämpöä reilut 80 astetta ja suomalainen lyö lisää löylyä, jotta olisi vähän kuumempaa 

ja nauttii.

Outoa.

Mä olin ulkona vajaassa 30 asteessa ja nautin. Olin saunassa ja nautin. Välillä käytiin Mimin kanssa ulkona jäähyllä ja nautittiin molemmat.

Mun särkynyt sydän aloittelee kukintaansa

Taustalla sammlleimutja kalliokielot. Eikös tämä olekin sitä kesän kauneinta aikaa? Juhannukselta alkaa suunta kohti syksyä ja pimeyttä. Huoh!

Mattojen pesu jatkuu...

En mä taida ihan ikäloppu vielä ollakaan. Höh! Tein ensin tänään kohtuullisen raskaan työpäivän töissä ja sitten kotona jatkoin mattojen pesulla. Jos mä en ikäloppu olekaan, niin outo ainakin. Nautin kummastakin työstä todella paljon.

Onhan täällä edes Mimi

Sillä aikaa, kun olin töissä, oli porukka kaikonnut kotoa kuka minnekin. Mutta onneksi täällä oli edes yksi odottamassa. Sen kanssa sitten kierrettiin tiluksia ja kasvun ihmettä ihailtiin.

Melkein onnistuin

Tappamaan tämänkin. Mutta onneksi vielä virkosi. Nyt odotellaan, miten käy orvokin. Kovasti oli nuupallaan, kun tulin töistä.

Tarkenee istuskella rannalla

Mun lounas tänään

Vähän epäterveellinen, mutta namia! Muuten sluibailen kaupungissa ja odottelen esikkoa. Samalla on kiva seurailla ihmisiä. Täällä niitä on hieman enemmän kuin meidän kulmilla...

Illan kuvia meidän pihapiiristä

Ja tänään saimme taas nauttia näistä maalaiselämän tosiasioista; näille meidän naapuripelloille ajettiin ihan sitä ihteään. Siitä sitten sain hyvän syyn kertoa jälkikasvulle luomutuotteista. 

Mimmi haistelee tuulta

Keväällä tähän meidän rantaan ajautuu paljon kaisloja. Oltiin niitä naisporukalla keräämässä pois. Tuuli oli välillä aika voimakasta, mutta niin leppeää. Kuka siitä ei nauttisi?

Kun aikaisin aloittaa, ehtii enemmän

Menin ajoissa töihin. Tein vähän voileipiä ja olin leipomon töissä mukana. Pikkuhiljaa olen oppimassa näitä isojen ruisleipien riivaamista. Vielä se menee yhdellä kädellä, mutta toiveissa olisi
oppia se kahdella kädellä yhtä aikaa. Niinkuin oikeat leipurit tekevät... Voin varmaan kohta laittaa CVheni: osaan riivata ruisleipää.

Pääsin sitten kotiinkin hyvissä ajoin. Upean ilman kunniaksi vetäisin kevyet kuteet niskaan ja kukkapenkkien kimppuun. Sain ajoiksi kaksi kottikärryllistä rikkaruohoja ja muuta pois heitettävää. Olin tosin jo ajatellut, että jätän nyt tämän pihahoidon, mutta minkäs sitä luonnolleen voi. Nyt sitten on kovasti käyttöä kynsiharjalla ja saippualla.

Tällaisella ilmalla on mukava olla ulkona. Samalla saa roimasti D-vitamiinia ja ulkotyötä tehtyä. Sisähommat ovat nyt ihan retuperällä.

Potilas lepäilee

auringossa lepotuolilla hyvän lehden seurassa. Huomioi lehden kuva!

Meidän ravintolassa tänään

Jotain fiksattua ja jotain tuoretta. Tarjoilu sisällä, syöminen ulkona. Nautin! Tää on mun mieli-säätila. Vapaapäivänä.

Elämän tarpeet ovat yksinkertaiset

Puhukoon kuvat puolestaan...

Pitkästä aikaa näissä maisemissa

Tosin vain muutaman tunnin. Mutta jo siinä ajassa ehdin ladata akkujani.

Ruohonleikkuukausi korkattu

Ja vieno toive on, että tämä vanha kone vielä tämän kesän kestää... Tämän kanssa kun viikoittain viettää aikaansa, niin kyllä kalorit kuluvat. Tänä keväänä en kyllä kylvänyt nurmikolle kuin himpun sammalsyöppöä ja tuhkaa. Näyttää siitä huolimatta nurmikko kasvavan...

Terveisiä Porvoosta

Innostuin pitkästä aikaa leipomaan

Tämä yö ollaan Mimin kanssa alhaalla

Ja tähän se päättyi

Ja edessä on vielä pitkä taival.

Tästä se sitten alkaa

Nukahtamisesta lattialle