Ja maata myöten kasvaa, mutta niin vaan siinä on hieno kukkarypäs tulossa.
Vähän taas on mennyt viime päivät tässä elämäntilanteen arvioinnissa. Miettinyt tekemiäni valintoja. Osa valinnoista on osunut nappiin ja osa siihen viereen. Miettinyt sitä, mitä olen uskonut. Ja mitä en. Monet asiat olen tajunnut vasta kauan tapahtuneen jälkeen. Keksinyt vastaukset vasta sitten, kun kysymykseen ei voi enää palata. Oon vähän hitaasti heräävää tyyppiä. Nyt kun olen saanut moneen asiaan välimatkaa, olen nähnyt monta asiaa tarkemmin. Kauempaa näkee paremmin.
Joskus kiipesimme Sinin kanssa korkealle mäelle. Sieltä näki kauas. Sieltä sai paremman käsityksen maisemista. Näki sellaista, mitä sieltä alhaalta ei huomannut, kun oli liian lähellä. Usein onkin niin, että noin kuvainnollisesti on kiitettävä ylös. Kiipeäminen on rankkaa. Ja usein varsin yksinäistä., mutta joitain ystävällisiä ihmisiä on hyvä olla auttamassa kiipeämisessä. Sieltä ylhäältä näkee, kuinka puista muodostuu metsä. Kuinka vedet halkovat maisemaa. Monet alhaalla olevat isot asiat oikeastaan ovatkin varsin pieniä. Silloin siellä mäellä Sinin kanssa ollessa näin, kuinka puita oli kaadettu ja jäljelle oli jäänyt aika ruma ja sotkuinen aukko. Sitä oli vaikea ja hankala tulla alas. Ja Mimilläkin oli himpun hankalaa kulkea. Koko aukko jotenkin ärsytti. Kaipa metsänomistaja halusi muuttaa puut rahoiksi. Kai se kuului jotenkin metsän hoitoon, mutta kaunista ja mieltä ylentävää se ei ollut. Mutta päästiinpäs sekin kuljettua läpi. Oli pakko päästä autolle ja kotiin. Se motivoi. (Samoin kuin helteellä kova jano. Olimme nimittäin ilman vesipulloa liikenteessä)
Näissä ajatuksissa olin, kun kuuntelin pitkästä aikaa radiota. Siellä oli alkamassa kuuntelijan toivelista. Ensimmäisenä oli seuraava Juha Tapion kappale. Koin sen jotenkin lohduttavana, vaikka en tarvitsekaan sitä, että kelpaisin kaikille. Kunhan edes joillekin ;) Ja kauneuskin on katsojan silmissä...
Hetken vielä tämä puoli maailmaa,
hetken vielä nukkuu yötä valkeaa
Sä mietit kuinka mikään satuttaa voi niin,
parhaat vuotes kaikki maahan poljettiin
Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
Mut joku aamu mä tiedän sen,
sä heräät huomaamaan,
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan
Ja sä oot kaunis vaikket enää tunne niin,
ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin
Hetken vielä nukkuu puoli maailmaa,
hetki vielä kirkas aamu aukeaa
Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
Mut joku aamu mä tiedän sen,
sä heräät huomaamaan,
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan
Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
Mut joku aamu mä tiedän sen,
sä heräät huomaamaan,
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti