Pitkän, synkän talven jälkeen kirkkaan väliset kukat piristävät mieltä. Toisaalta se tuntuu haaskaukselta ostaa kukkia, jotka vain hetken kukoistavat. Mutta kyllä se ilon itselleen suo, että see edes sen hetken nauttia niistä.
Ruoan suhteen olen tehnyt ainakin määräaikaisen muutoksen. Olen nimittäin lopettanut kaiken punaisen lihan syönnin. Eli pääasiassa syön kasvista, kalaa ja kanaa. Ensimmäiset päivät lihasta kieltäytymisestä olivat vaikeimmat (vaikken lihaa niin paljon syökään). Miten sitä silloin niin tekikään mieli lihapullia, pihviä, kinkkua... Toki viitseliäisyyttähän tämä kysyy, kun kuitenkin täytyy pojille tehdä kunnon liharuokaa. Nytkin tein itselleni oman pyttipannun ja sitten pojille omansa. Vielä, kun tuosta karkista pääsisi täysin eroon... Riittäisikö siihen itsehillintä? Kahvinjuonnin lopettamiseen ei taida riittää... Siihen ei löydy tarpeeksi motivoivaa tekijää.
Hengenravintoa olen pääasiassa viime päivinä saanut D. Wilkersonin kirjasta Isän sydän. Se on ollut todella antoisaa luettavaa ja moni asia on kolahtanut ihan kohdilleen.
Eli henki, sielu ja ruumis on ravittu hyvin!
1 kommentti:
Hyvältä näyttää!
Lähetä kommentti