Timon veli Mika perheineen Hyvinkäällä

Paluumatkalla kotiin pistäydyimme Mikan ja Tuijan luona. Edellisestä vierilusta olikin kulunut jo liki vuosi. He asuvat siellä niin sivussa... Paitsi tosi harvoin olemme Porvoossakin käyneet. Meillä on eri aikaan vapaat ja koska lapsilla on vain viikonloput vapaata ja meillä silloin takuuvarmasti töitä, on nämä reissut jääneet vähiin.

Sinihän ihastui Eliakseen hiihtoleirillä vallan mahdottomasti. Onhan Elias tosi valloittava pikkupoika! En siis ihmettele ollenkaan Sinin ihastusta.

Mika oli saanut talonsa laajennuksen valmiiksi. Hienosti tuo laajennus istui siihen entiseen.

Ilmo lainasi meiltä autoa, kun hän oli lähdössä lomalle. Meni mun autolla Hyvinkäälle ja Tuija heitti Ilmon ja tytöt lentokentälle. Sitten me otimme auton tullessa Hyvinkäältä. Mua vaan vähän jännitti ajaa pimeällä kotiin. Mutta hyvin se meni!

Runebergin kodissa Porvoossa

Käytiin Runebergin kotiin tutustumassa! Ja oli sitten mielenkiintoinen kierrosa. Saimme yksityisopastusta ja tämä opas oli todella hyvä!!!!! Ronin luokassa oli luettu Mauri Kunnaksen Ruunebergiä ja sieltä Roni muisti kaikkia kuvia. Niitä samoja esineitä sitten etsittiin sieltä aidosta ympäristöstä. Kyllä koko meidän perhe oli innoissaan tästä kulttuurijutusta! Suosittelen tutustumista Runebergin kotiin, jos käytte Porvoossa!!!!

Porukalla kävelylle...

Onpa vähän pimeä kuva... Lähdettiin koko porukalla torstai-iltana lenkille. Me naiset käveltiin kauppaan ja miehet tekivät oman lenkkinsä Saigan kanssa.

Vuokon vanhemmat Porvoossa

Käytiinpähän sekoittamassa mummin ja ukin elämää Porvoossa. Tultiin keskiviikkoiltana ja lähdettiin perjantaipäivällä. Välissä oli shoppailua ja kulttuuria (sekä ruumiin että sielun). Kävimme pitkästä aikaa Porvoon uimahallissa. Ja kyllä siellä oli porukkaa! Lapset nauttivat kovasti.

Oltiin ulkona...

Tällainen nuoskalumi on Saigan tassuille ärsyttävää! Hetken ulkonaolon aikana tassuihin kertyy varsin muhkeat kulkuset. Samalla anturoiden alle kertyy pallukat ja silloin kävely on aika hankalaa. Kunnon pakkaset ne olle pitää! Silloin on eläimelläkin helpompaa. Miksiköhän kissalla ei ole samaa ongelmaa? En ainakaan ole huomannut mitään samanlaista tilannetta kissalla kuin kuvassa olevalla Saigalla.

Koululla hiihtolomalla

Timo käytti poikia koulun kentällä pelaamassa jääkiekkoa sillä välin kun Sini oli rinteessä ja minä töissä. Meidän pihalla olis kyllä myös jäätä... Piha on kierällä jäätikällä, mutta se ei ole tarpeeksi tasainen...

Teräs-serkut jääaseineen!

Luontopolulla nähtiin myös upeita jääputouksia. Tässä serkukset Teemu, Jesse ja Jani esittelevät "miekkojaan".

Leiri taisi olla ihan hyvä. Itse käväisin vaan siellä. Olihan jonkun oltava töissäkin... Meillä oli samaan aikaan kiirettä töissä, kun etelä-suomalaiset palasivat takaisin arkisiin askareisiin ja keskisuomalaiset kirmasivat hiihtolomille.

Näin paksu puu!

Viimeisenä leiripäivänä tehtiin luontoretki Säkinmäelle. Siis sinne oikealle mäelle. Siellä tutustuttiin luonnon ihmeisiin. Kuinkakohan vanha tämä puu on????

Peliä peliä...

Leirin aikana käydään koulun kentällä luistelemassa. Nyt oli vaan käynyt niin huonosti, että perjantain suoja sää oli saanut kentän sulamaan. Sitten kun taas pakasti, jää jäätyi huonoksi siihen sataneen lumen takia. Mutta eihän tuo kovin pahasti näyttänyt haittaavan pelaajia.

Pulkkamäessä

Säkinmäellä saa liukkaat liu´ut! Tuossa samassa mäessähän Koposen pojat (siis tämä edellinen) sukupolvi on katkaissut monet suksensa ja on siinä tainut ruumiinjäsenetkin saada muutaman kolhun...

Roni serkkujen kanssa leirillä 24.2.

Jere, Elias ja Roni osallistumassa tietokilpailuun.

Leiriterveisiä Säkinmäeltä!

ELÄMYSAUTOLLA AJELU = KAAHAILU ON KIVAA!!!!! Paitsi, että äidin sydän on välillä ihan sykkyrällä. On nimittäin vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Ronihan tässä reilu vuosi sitten mursi käsivartensa kaahaillessaan....

Leirin aloitus

Säkinmäellä Lehmolassa alkoi talvileiri tänään. Lapsia oli ennätysmäärä pitkiin aikoihin. Ja tunnelma oli alusta lähtien hyvä!

Tämä kuva on vähän tumma. Otin sen Lehmolan pirtistä alkajaistilaisuudessa esitetyn näytelmän aikana.

Pizzan tuotekehittelyä...

Teinpähän muutaman pizzavuoron. Meillä oli kiire ilta ja pizzalapio ehti likaantua. Silloin käy niin, että seuraava pizza tarttuu raakana lapioon kiinni (kun pizzaa ollaan laittamassa uuniin). Niinpä tuloksena on mielenkiinoisia uusia muotoiluja... Milloinkohan ottavat Kotipizzasta minut tuotekehittelijäksi. Sanoivat töissä, että tämä näyttää bikinien alaosalta. Nyt mun pitäisi sitten kehitellä yläosa!

Yksi työkaveri kyllä sanoi tämän muistuttavan vanhan ajan pyöräilysatulaa...

Mutta eikö olisikin kiva saada joskus tämänkin muotoinen pizza, eikä AINA sellaisia tylsiä pyöreitä????????

Unten mailla...

Roni untenmailla! On se suloista katsella nukkuvaa lasta! Kaikki päivän touhut on takana ja ansaittu uni valtaa alaa...

Tästä se lähtee...

Mitäs me uimarit!

Äiti ja Kuopus

Olemme Ronin kanssa tässä katsomassa omaa blogiamme. Roni yritti kommentoida edellistä kuvaa, mutta ei se sitten onneksi tullutkaan julkiseksi!

Luminen pelipoika

Meidän väki viettää vapaapäiväänsä ulkona. Miesväki on luistinradalla koululla ja Sini ystävänsä kanssa laskettelemassa. Mukava ilma nyt onkin olla ulkona: pientä pakkasta ja lumi sade loppui juuri. Pojat ,vaikka pelaavatkin tietsikalla, nauttivat myös jääkiekon pelaamisesta ja sählystä. Sinihän on nykyisin ihan mahdoton "lenkkeilyhullu". Vapaapäivisin hän käy useasti lenkillä ja koulupäivinäkin kerran.

Itse olen elukoiden kanssa kotona. Olin aamuvuorossa keittiöllä. Huomaan, että olen tullut vanhaksi, kun jalat ovat ihan poikki tällaisen kiireisen vuoron päätteeksi. Nyt olen kotona jalat pystyssa ja surffailen netissä ja toisella silmällä seurailen vaihtuvia tv-kanavia... Olen siis sohvaperuna...

Pitkäkarvainen kääpiösnautseri

Meidän Saiga näyttää vähän epäsiistiltä, kun karva on päässyt kasvamaan turhan pitkäksi. En leikkuuttanut karvaa loppusyksystä, sillä odotin pakkasia täksi talveksi. Siloin karvat olisivat vähän lämmittäneet koiraa. Nyt näyttää siltä, että "jottain tarttis vähän tehrä".

Meidän kotitie oli ihan kierällä jäätiköllä auton renkaiden kohdalta. Timo oli kyllä joihinkin paikkoihin vienyt hiekkaa, mutta ei se siinä kovan jään päällä kestänyt. Oli Saiga muuten suloisen näköinen, kun se yritti pysyä pystyssä juostessaan heittämieni lumikokkareiden perässä. Ja välillä mentiin ihan "sladissa" rähmällään!

Onhan tuosta koirasta kyllä iloakin, vaikka on siitä vastuutakin ja työtä tietenkin. Saiga on tosi seurallinen koira, joten öisinkin se haluaa nukkua meidän lähellä. Yritän sitten yöllä ottaa selvää kumpi kuorsaa enemmän Timo vai Saiga... Saigan herätän ja Timon pukkaan kyljelleen tai mahalleen.

Tässä taannoin kuulin kertomuksen yhdestä avioliitosta: toinen puolisko meni terapeutille valittamaan siitä, että avioliitossa ei ole enää kaikki kohdallaan. Josko tässä olisi ihan eron paikka. Kun toinen tulee kotiin töistä, niin kotona olija ei edes saa töistä palaavalta kunnon tervehdystä: koirakin saa paremman kohtelun: rapsutusta, silitystä, hellittelyä. Terapeutti sitten kysyi, että miten koira toimii töistä palaavaa kohtaan. Tämä kotonaolija vastasi, että koira on ihan innoissaan: juoksee eteiseen vastaan, hyppii, haukkuu ja nuolee... Terapeutti vastasi, että miten sinä otat töistä tulevan vastaan...

Meidän koti helmikuun auringonpaisteessa

Vietän tänään viikon ainoata vapaapäivää! Olen nauttinut kauniista ja pirtsakasta pakkassäästä. Tällaiset ilmat ovat tänä talvena ollut todella harvassa. Näitä vesi- ja räntäsateita on piisannut. Meillä on tosi vähän lunta: ihan vaan muutama, ehkä noin viisi senttiä. Se hyvä puoli siitä on, että jäällä on ollut hyvä kävellä. Nytkin kävin vähän Saigan kanssa jäällä kävelemässä.

Pilkillä en kyllä ole käynyt. Ei ole tuo pilkkihomma oikein hallussa. Eilen töissä kävi yksi asiakas ostamassa pilkkitoukkia. Hän sanoi saaneensa tuosta "meidän järvestä" hyvin kaloja tänä talvena. Haukeja on kuulema tullut hyvin... No, itse en oikein välitä kovasti hauista. Puruveden ja Pyhäjärven muikut ruisjauhossa kieritettyinä ja voissa paistettuina ovat parhaita...

Nyt alkaa etelä-Suomen hiihtolomat. On tiedossa työteliäs viikko. Olen ensi viikon töissä keittiöllä. Vaihteeksi varmaan ihan kivaa. Sitten kun on Keski-Suomen lomaviikko, minulla on hieman enemmän vapaata. Saan olla enemmän kotona lasten kanssa ja ehdimme käväistä Porvoossakin.

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää kaikille blogimme lukijoille!

Isi lukee pojille kirjaa

Isä lukemassa pojilleen illalla kirjaa... Roni kurkkii peiton takaa. Nämä ovat niitä hienoja perhehetkiä ainakin vanhemmille.

Ison Kirjan Opistolla

Tässä iloiset liikeväenseminaarilaiset! Oli aivan ihana viikonloppu taas Isossa Kirjassa! Olen todella ylpeä siitä, että meillä helluntailaisilla on tällainen opisto, jossa saamme näin korkeatasoista opetusta. Tämän viikonlopun aikana Leevi Launonen ja Teuvo Toivanen opettivat meille todella hyvin johtajuudesta. Molemmathan ovat alan ammattilaisia. Teve on toiminut liikeyrityksen konsulttina 17 vuotta, joten rautaista ammattitaitoa ja tietoa kyllä löytyy. Miten tärkeää on jokaisen johtajan/esimiehen opetella esimiestaitoja. Ne eivät ole synnynnäisiä! Joitain lahjakkuuksia on, mutta aina on kehitettävää. Vaikka en itse olekaan esimies töissä, niin kotona olen jonkinlainen esimies. Nyt viikonlopulta sain aineksia myös kotielämään! Sain sellaisia henkisiä voimavaroja ja tietoja, jonka varassa pääsen taas eteenpäin. Vuorovaikutustaidot ovat todella tärkeitä meille kaikille. Kommunikaatio on avainsana. Opi kuuntelemaan ja puhumaan ja ymmärtämään, mitä toinen todella tarkoittaa!

Kotona olivat pärjänneet hyvin. Pojat eivät päästäisi ukkia vielä huomenakaan pois!

Martti-ukki saapui Porvoosta

Ukki tuli hoitamaan meidän lapsia viikonlopuksi. Ukki ja mummi ovat aina odotettuja vieraita. Ja vaikka pojat eivät varsinaisesti ole koko ajan heidän kanssaan, niin se ukin läsnäolo sinällään on jo heille tärkeä asia. Minusta on hienoa, että isovanhemmilla ja lapsenlapsilla voi olla hyvät ja läheiset välit!

Häkärinteiden huipulla

Arjen kauneutta...

Monet ulospäin karut ja rumatkin asiat voivat itseasiassa olla kauniita. Vai mitä sanot tästä harmaasta mökistä?

Ihana pakkaspäivä!

Tänä aamuna meillä oli 17 astetta pakkasta!!!!!!! Illalla vielä oli reilusti alle kymmenen. Tänään aurinko on paistanut upeasti saaden lumen kimaltelemaan tuhansien timanttien lailla. Voiko Suomen talvi kauniimpi olla?

Sinitiainen lensi SiniVuokon ikkunaan...

... Ja tiesihän sen, miten siinä kävi :(

Liukasta laskiaista!

Tässäpä nautitaan tuoreita laskiaispullia. Nami! Ulkona oli myös upea sää! Tuiskutti pakkaslunta, jota oli sitten helppo kolata! Mukava laskiaispäivä kaiken kaikkiaan!

Uusia ruokia

Tein uudenlaista ruokaa... Kuva ei kerro koko totuutta. Ennen kokouksen lähtöä pitää ruoka saada uuniin niin, että se on sitten valmis, kun tullaan nälkäisenä kotiin. Kehittelin uuden juuresruoan, joka toimittaa samalla perunan virkaa.

Tässäpä summittainen ohje. Kokeile itse.

UUNIJUUREKSET (ei ole nimeä keksitty)

Kuori ja paloittele eri juureksia. Tähän käytin bataattia, porkkanaa, perunaa, punajuuria. Jätä isommaksi paloiksi ne, jotka kypsyvät nopeimmin. Sipuli olis hyvää tähän tarkoitukseen isoina lohkoina. Huom! Punajuuri on tämän vuoden vihannes!

Lisäsin juuresten lisäksi pataan aurinkokuivattuja tomaatteja ja valkosipulia. Mausteiksi vain pippuria ja yrttejä sekä loraus (maustettua) öljyä.

Anna hautua noin kolme tuntia +150 asteisessa uunissa. Lisää suola ennen tarjoilua!

PORSAANKYLJYKSET HUNAJAKASTIKKEESSA

Jauhoata kyljykset ja paista ne kevyesti öljyssä. Siirrä kyljykset uunivuokaan. Lisää lopuksi jauhotuksesta jääneet jauhot pannulle ja ruskista ne. Lisää neste.

Mausta kastike hunajalla, ruususuolalla, pippurilla (ja soijakastikkeella) (UNOHDA KAIKKI LIEMIKUUTIOT). Lisää kokonaisia herkkusieniä sekä hillosipulia. Voit laittaa myös paprikasuikaleita antamaan väriä. Huomaa, että silmänruoka on tärkeää! Kaada kastike kyljysten päälle ja laita vuoka uuniin +150 asteeseen. Saavat olla siellä saman aikaa kuin juureksetkin. Hyvää ja mureaa oli!

Sunnuntailounaalla

Tultiin just kokouksesta. Meillä oli pyhäkouluvastuu. Tällä kertaa meni ihan mukavasti. Täytyy vain keksiä sellaista askartelua, että on monelle ikäryhmälle sopivaa. Mulla oli montaa erilaista tekemistä.

Olemme nyt kotona neljästään. Sini on serkkujen kanssa mökillä. Tuntuu ihan kivalta, vaikka eivät kokoukseen tulleetkaan. Varmaan siellä on ollut mukavaa, kun vasta kolmelta saa hakea pois. (siis kolmelta iltapäivällä) Ehtii vielä tehdä läksyt.

Aku tuli kylään

Pojat olivat tänään Häkärinteillä 6,5 tuntia!!! Vaikka eilinen lumipyry muuttuikin tänään rännäksi ja välillä vesisateeksi, hyvin tuntui aika rinteillä kuluvan. Jani sanoi, että siellä aika kului juosten.

Tuliaisina rinteiltä meille tuli yökylään Ronin luokkakaveri. Tässä sitä ollaan syömässä tuoreita laskiaispullia! Nami!

Mirja-leipuri työssään

Siis kuten kuvasta näkyy, leipomossa väännetän leipiä joka päivä, myös sunnuntaisin. Huomaa myös kuvasta, että leivät muotoillaan kaksi leipää kerrallaan: yksi leipä kummassakin kädessä. On muuten sellainen taito, jota passaa harjoitella. Olen sitä ihmetellyt, kuinka he sen tekevät. Nimittäin mun vasen käsi on niin avuton, ettei se suostu tekemään pyörittävää liikettä samaan aikaan oikean kanssa. No, ammatti-ihmiset ovat erikseen... Meillä on hyvät leipurit. Täydentävät toisiaan. Siinä kun Anne on "kiusankappale", Mirja antaa sellaisen rauhottavan vaikutuksen. En aina jaksa uskoa kaikkea, mitä Anne sanoo, niin tarkistan sen Mirjalta. Kerran Mirja veti minua höplästä. Ja se meni ihan täysillä läpi, koska Mirjan sanaan oli voinut AINA luottaa.

Meillähän on viikonloppuisin kiireisintä aikaa. Näethän takaa näkyvästä "pinnasta", että siellä on muutama pelti leipiä menossa kohotukseen ja näkyy jo muutama pelti olevan pullia valmiina paistettuna.

Tyyliä tankilla Jari-Pekassa...

Tämän kuvan on Timo ottanut. En osaa kommentoida sen enempää. Kuva puhukoon puolestaan. Mutta tällaisen tumpelonkin silmiin tuo auto näyttää varsin hyvältä. Mitenköhän lämmin se on ja miten talvirenkaat toimivat. Huippunopeus ei taida olla kovin hyvä...

Himoksella on kuulema veteraaniautojen talvikokoontumisajo...

7.luokkalainen Sini

Sinikin tuli viimein kotiin koulusta. Kyllä on huomannut, että nyt käydään yläluokkia: koulupäivät ovat pidempiä kuin ennen. Ja koska hän kulkee linja-autolla tulee koulupäiville pituutta melkein kahdeksan tuntia ja sitten vielä läksyt päälle. Ei ihme, että iltaisin alkaa nukuttamaan jo aiemmin.

Koulu on tuntunut menevän ihan hyvin ja kavereita tuntuu riittävän.

Meidän esikoinen on siis jo murkku kaikkine oheisilmiöineen. Taitaa ihan itsenäinen, voimakastahtoinen nuori nainen tästä tytöstä kehittyä.

Helmikuun ekan päivän tuiskussa

Eikös muuten näytäkin siltä, että tämä meidän järvi olisi ISO? No kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa... Kuitenkin takaa näkyvästä aukosta tuuli puhalsi voimalla tänään. Oli ihana käydä kävelyllä päivällä valoisaan aikaan. Meillä on kummallakin tänään vapaata, joten oli mahdollista käydä päivällä kävelyllä. Huomaa päässäni oleva liki 17 vuotta vanha hattu!!!! Ostettiin se joskus Ylläkseltä. Eiköhän se taas kohta tule muotiin...

Muuten vietän tätä vapaata opiskellen ja lukien normaalien kotitöiden lisäksi. Olen nauttinut näistä Ison Kirjan opiskeluista. Olen saanut niistä hirveästi henkisiä rakennusaineita. Varsinkin tämä viikon takainen kurssi oli mahtava!!!! No, nämä minun lähimmät ystäväni täällä Hankasalmella ovat saaneet kyllä kuulla siitä... Toivottavasti voin välittää heille edes osan siitä,mitä itse olen saanut!

Lumipyrykävelyn alkajaishypyt

Upea, upea sää tänään. Voi kuinka nautinkaan näistä lumipytyisistä päivistä! Ihana lähteä ulos kävelylle ja puskea päin tuulta. Täällä meidän "suurella" järven selällä tuulee kuitenkin sen verran, että tuuli saa voimaa puhaltaa kunnolla. Nyt tuuli etelästä päin, joten nyt oli sitä aukeaa aika pitkästi, sillä järvi on melkein etelä-pohjoissuunnassa.

Tulee mieleen ne lapsuuden ja nuoruuden aikaiset kävelyreissut samanlaisessa säässä Porvoossa. Kyllä silloinkin nautin siitä, että sain kävellä tuulta päin. Tuuli puhalsi kovasti mereltä. Eikä siellä ollut montaa muuta ihmistä ja sai rauhassa puskea läpi lumikinoksien. Siihen aikaan ei vielä ollut näitä lauhoja talveja. Eikä kasvihuoneilmiöstä ollut kuullut vielä kukaan...

Saiga muuten nauttii siitä, että sille heitetään lumipalloja. Tässä kuvassa heittelen sille lumipalloja, joita se sitten yrittää hypäten saada kiinni. Nyt kun lumi on tällaista nuoskalunta, lumipallojen teko onnistuu hyvin. Saigan kannalta ikävämpää tässä nuoskalumessa on se, että ulkona olon jälkeen tassuihin kertyy lumikulkuset ja käpälien anturoihin paakkuuntuu lunta. Sitten sisälle tultaessa täytyy lämpimällä vedellä sulattaa tassut suliksi. Mutta se on pieni hinta siitä ilosta, minkä lumessa riehumisesta saa.