Sinivuokon Väki: Äiti ja Kuopus

sunnuntai 17. helmikuuta 2008

Olemme Ronin kanssa tässä katsomassa omaa blogiamme. Roni yritti kommentoida edellistä kuvaa, mutta ei se sitten onneksi tullutkaan julkiseksi!

Netistä kopsattua...

"Mikrotukea savoksi Mitteepä tiet, jos tietokonneesj alakkaa renkata? Ossootko korjata ite vae maksakko isot rahnat huoltovirman kojjoottiloille? Jos et ossoo, nii luveppa tämä. Alakkaa mutkikkaammattii pelit kölökkästä. Jos tietokone kuatuu. Nosta se ylös. Vastasen varalle oes hyvä hommata asijalline atk-tuki, parrunpätkä käyp hyvin. Jos käättöjärjestelmä jummii. Käätä sitä noppeesti kiehuvassa veessä ja sitte pakastimessa. Näätä sille, miten paljon huonomminnii sen asijat voes olla. Eeköhän tokene. Jos ohjelma katkijaa. Vaeha kanavvoo. Jos out alaikäne, tarkista jotta ohjelma ei ou kielletty alta 16-vuotijaelta. Jos ee aata, nii soeta televisijon ohjelmapäevystyksee. Jos sähköposti ee kule. Uhkoo, että lopetat tykkännään konttuurissa käännin ja määt kyläkaapan asijakkaaksi. Jos rosesorj takkuvvaa. Se on kuitennii aena liijan vanaha ja aljtehone, nii että osta uusj. Jos hiiri ee liiku. Pistä kissa vierreen yöksj. Eeköhän ala vaahti maestuu. Jos näättö pimennöö. Sammuta valot ja sano, että osattaan sitä täällännii. Ja mää kalalle

Keski-ikäisen rukous

Herra, Sinä tiedät paremmin kuin minä, että olen tulossa vanhaksi. Suojele minua tulemasta liian puheliaaksi ja ajattelemasta, että minun on sanottava painava sanani joka asiassa ja joka tilaisuudessa. Vapauta minut haluistani järjestellä kaikkien muiden asioita. Tee minusta ajatteleva ihminen - ei ärtyisä, eikä ylemmyydentuntoinen. Ottaen huomioon viisauteni laajan varaston, on tosin sääli olla sitä kaikkea käyttämättä, mutta tiedäthän Herra, että haluan kuitenkin säilyttää muutaman ystävän itselläni elämäni loppuun saakka. Pidä mieleni vapaana loputtomien yksityiskohtien keraamisesta ja anna minulle siivet, joilla voin lentää suoraan asian ytimeen. Sinetöi huuleni vaikenemaan kaikista kivuistani ja vaivoistani, jotka ovat lisääntymässä ja joita puhuminen on sitä miellyttävämpää, mitä pidemmälle vuodet vierivät. Pyydän sen sijaan itselleni tarpeeksi voimaa kuunnella muiden vaivoja ja kestävyyttä ymmärtää heitä kärsivällisin mielin. Pidä minut suhteellisen lempeänä. En halua olla mikään pyhimys, sillä muutamien sellaisten kanssa on hyvin vaikea elää. Mutta hapan vanha ihminen on paholaisen suurimpia töitä. Auta minua saamaan elämästäni irti kaikki mahdollinen hauskuus. Ympärillämme on paljon hauskoja asioita, enkä haluaisi menettää ainoatakaan niistä.

Erkki Lemisen runo

Vaativat avautumaan,

kun eivät saa minusta selvää.

Käskevät muuttumaan,

Kun en marssi tahdissaan enkä seuraa kaavojaan.

Mutta kenelle avautuisin

- kenen mieliksi muuttuisin?

Kun on sata syyttäjää,

tuhat muutoksen vaatijaa -

"pyhää" kurjan parantajaa.

Eikö ihmisen tulisi olla ensin itselleen uskollinen ja omalle Luojalleen?

Eikö Jumalan rakkaus riitä kokovikaista armahtamaan?

Eikö lunastushinta riitä koko velkaa kuittaamaan,

syntitahroista puhdistamaan?

Raakku avautuu auringolle - sielu armolle,

totuudelle ja lämmölle - rakkaudelle.

Ei kylmässä ryysyjä pysty riisumaan,

eikä ihminen itseään pysty todella muuttamaan,

vaikka erehtyy luulemaan.

sunnuntai 17. helmikuuta 2008

Äiti ja Kuopus

Ei kommentteja: