Upea, upea sää tänään. Voi kuinka nautinkaan näistä lumipytyisistä päivistä! Ihana lähteä ulos kävelylle ja puskea päin tuulta. Täällä meidän "suurella" järven selällä tuulee kuitenkin sen verran, että tuuli saa voimaa puhaltaa kunnolla. Nyt tuuli etelästä päin, joten nyt oli sitä aukeaa aika pitkästi, sillä järvi on melkein etelä-pohjoissuunnassa.
Tulee mieleen ne lapsuuden ja nuoruuden aikaiset kävelyreissut samanlaisessa säässä Porvoossa. Kyllä silloinkin nautin siitä, että sain kävellä tuulta päin. Tuuli puhalsi kovasti mereltä. Eikä siellä ollut montaa muuta ihmistä ja sai rauhassa puskea läpi lumikinoksien. Siihen aikaan ei vielä ollut näitä lauhoja talveja. Eikä kasvihuoneilmiöstä ollut kuullut vielä kukaan...
Saiga muuten nauttii siitä, että sille heitetään lumipalloja. Tässä kuvassa heittelen sille lumipalloja, joita se sitten yrittää hypäten saada kiinni. Nyt kun lumi on tällaista nuoskalunta, lumipallojen teko onnistuu hyvin. Saigan kannalta ikävämpää tässä nuoskalumessa on se, että ulkona olon jälkeen tassuihin kertyy lumikulkuset ja käpälien anturoihin paakkuuntuu lunta. Sitten sisälle tultaessa täytyy lämpimällä vedellä sulattaa tassut suliksi. Mutta se on pieni hinta siitä ilosta, minkä lumessa riehumisesta saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti