Meidän Saiga näyttää vähän epäsiistiltä, kun karva on päässyt kasvamaan turhan pitkäksi. En leikkuuttanut karvaa loppusyksystä, sillä odotin pakkasia täksi talveksi. Siloin karvat olisivat vähän lämmittäneet koiraa. Nyt näyttää siltä, että "jottain tarttis vähän tehrä".
Meidän kotitie oli ihan kierällä jäätiköllä auton renkaiden kohdalta. Timo oli kyllä joihinkin paikkoihin vienyt hiekkaa, mutta ei se siinä kovan jään päällä kestänyt. Oli Saiga muuten suloisen näköinen, kun se yritti pysyä pystyssä juostessaan heittämieni lumikokkareiden perässä. Ja välillä mentiin ihan "sladissa" rähmällään!
Onhan tuosta koirasta kyllä iloakin, vaikka on siitä vastuutakin ja työtä tietenkin. Saiga on tosi seurallinen koira, joten öisinkin se haluaa nukkua meidän lähellä. Yritän sitten yöllä ottaa selvää kumpi kuorsaa enemmän Timo vai Saiga... Saigan herätän ja Timon pukkaan kyljelleen tai mahalleen.
Tässä taannoin kuulin kertomuksen yhdestä avioliitosta: toinen puolisko meni terapeutille valittamaan siitä, että avioliitossa ei ole enää kaikki kohdallaan. Josko tässä olisi ihan eron paikka. Kun toinen tulee kotiin töistä, niin kotona olija ei edes saa töistä palaavalta kunnon tervehdystä: koirakin saa paremman kohtelun: rapsutusta, silitystä, hellittelyä. Terapeutti sitten kysyi, että miten koira toimii töistä palaavaa kohtaan. Tämä kotonaolija vastasi, että koira on ihan innoissaan: juoksee eteiseen vastaan, hyppii, haukkuu ja nuolee... Terapeutti vastasi, että miten sinä otat töistä tulevan vastaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti