Joka kevät elämän ihme yllättää. Maa on vielä roudassa, mutta sinnikkäät kevään kukkaset puskevat lehden alkuja kohden valoa. Halkaisten elämänvoimallaan kovan maankuoren. Ja miksi? Elääkseen vain muutaman viikon. Ja se niiden elämän tähtihetket lasketaan vain päivissä. Mutta ainakin minulle tuottavat hurjasti iloa
Vein poikia illan suussa salille ja samalla kävin lenkillä Mimin kanssa. Olin varustautunut ottamaan kuvia, mutta iPhone teki normaalit tepposet. Eli oli vähän kylmempi ilma, niin sepä päätti väittää, ettei siinä ole virtaa ja sammutti itsensä. Muutaman kuvan sain otettua kuitenkin.
Viime aikoina ole pohtinut paljon kärsimystä, Jumalan vaikenemista, vastauksia edellisiin asioihin. Kauhean helposti me uskovaiset alamme selittelemään ja antamaan vastauksia ihmispololle, joka kyselee, miksi on kärsimystä ja miksi Jumala ei vastaa hätähuutoihini. Sen olen huomannut, että ne, jotka enemmän ovat kärsineet itse, antavat parhaimmat vastaukset. Monesti kuitenkin, jos rehellisiä olemme, emme voi antaa vastauksia. Parasta olisikin varmaan antaa Jumalan hoitaa vastaamisensa sitten ajallaan ja tavallaan.
Edellä kirjoitettuun liittyy hyvin seurakuntamme pastorin puhe viime lauantaina. Oikein sydämeni pohjasta innostan kuuntelemaan tämän opetuksen YouTubesta.
1 kommentti:
Niin.Olin läsnä netin kautta tuossa tilaisuudessa.
Lähetä kommentti