Mies yksinäinen katsoo kaupunkiin. On vaiti vuoret Öljymäen.
Yön tuuli hukkuu tummaan sypressiin Soi alta äänet öisen tanssiväen.
Soi kohu kaupungin kuin perhoset käy nuoret neidot karkelointiin naurain.
Ei kuulla huokausta: "Tiedä et: Sun onnes särkyy niinkuin malja haurain.
Sun onnes särkyy niinkuin malja haurain".
Ei kuulla ilonpidon pyörteisiin kuin soittimien rummutusta turhaa.
Mies yksinäinen katsoo kaupunkiin. Sen kansa Hänet tuomitsee ja murhaa.
Sen kansa saastui synnin töin Ja niinkuin oudon ahdistavan kuvan,
Kuin painajaisen, joka piinaa öin. Hän näkee ristin hahmon heijastuvan.
Hän näkee ristin hahmon heijastuvan.
Hän tietää: Hänet piestään ruoskitaan. Lyö Hänet veriin raakalaisen raippa.
Tien pitkän joutuu yksin kulkemaan. Hän yllään pilkan purppurainen vaippa.
Yön tuuli hukkuu tummaan sypressiin ja vähin erin taukoo tanssin humu.
Mies yksinäinen katsoo kaupunkiin. Ja itkee, silmät peittää kyynelsumu.
Ja itkee, silmät peittää kyynelsumu.
säv. Seppo J Järvinen
san. Aino Pekkarinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti